Neljäs kitara: Les Paul osa 2

Les Paul tyylinen kitara jatkuu

Osa 1
Osa 3 (valmis)

Otelauta

Aihiossa oli hieman ylimääräistä, jonka sahasin pois ja jämät pistin visusti talteen. Loistavaa tavaraa esimerkiksi loimukoivuisen otelaudan listoiksi tai upotuksiin.

Vannesahalla ylimääräiset pois.

Reunojen höyläys

Nauhaurien sahaus

Mallausta

Kun nauhaurat oli sahattu, tein loimuvaahterasta listat otelaudan ympärille, paitsi satulan pääty. Odotan jännityksellä lopputulosta. Reunaan tulee lakka, mutta tummempi puu öljytään. Sinänsä tekokin aika nysväämisen puolelle menee, kun joutuu teippillä tarkasti suojaamaan öljyttävä alue, mutta lopputulos pitäis olla hyvä, kun nauhojen jalat jää piiloon.

Listojen liimaus

Otelauta merkit

Randystä jäi valkoista aitoa helmiäistä reilusti, joten päätin siitä tehdä otelauta merkit. Tummaan otelautaan ne myös sopiikin paremmin. Itse merkkien teosta ei tässä ole kuvia, mutta työläs homma kaiken kaikkiaan. Sopivat palaset täytyy yksitellen valita ja kun aito helmiäinen on luonnon oma tuote, on siinä kaiken näköisiä ominaisuuksia esim. madon reikiä, eli jokainen pitää erikseen käydä läpi. Rautasahalla sahasin karkeasti oikeaan kokoon ja hiomarullalla tein pyöreän osuuden.

Otelautamerkkien mallien tulostus.

Kolot tein samalla tavalla, kuin Randyssäkin. Eli kirurgin veitsellä muoto ja pienjyrsimellä loput. Pientä talttaa käytin myös muutamassa paikassa. Toki hieman jäi rakoja täytettäväksi.

Merkit liimattuna ja kolojen reunat täytettynä purulla ja liimalla.

Otelaudan hion kaikki karkeudet läpi 4000 asti. Rasvainen puu kiillottuu itsestään eikä siihen laiteta lakkaa vaan kevyt öljyntä, joka tehdään myöhemmin.

Otelaudan puu kiillotettu. 

Nauhat asennettuna

Kansi 

Innostuin opiskelemaan käsihöylän säätöä ja paras paikka testailla omia kykyjä on höylätä loimupuuta, jossa syyt aaltoilee. Höylä pitää olla viimeisen päälle tarkasti laitettu, mutta minun höylä ei kyllä ollut täysin huippuunsa teroitettu. Silti puusta lähti todella ohutta lastua. Tämä ei ole oleellinen vaihe itse kitaran kanssa, koska kansi vielä muotoillaan.

Stanley #5 Bailey testissä

Kiinnitin kannen pihalla tolppaan kiinni sopivaan korkeuteen ja rälläkällä lamellolaikalla aloin kaivamaan sopivaa kaarevuutta kanteen. Halusin hieman ylikorostetun kaarevuuden.

Kansi tellingissä.

Jälki rälläkän jälkeen.

Kansi lyhyen hionnan jälkeen. Tässä valo tulee edestä ja matalalta ja siksi kansi on erityisen pyöreän näköinen. 

Mallausta

Kannen liimaus. Nerokkaasti kiskopuristimet toimivat telineenä.

Kaulaliitos

Les Paulissa on kaula liimattu runkoon, joskin itse halusin hieman pyöristettyä muotoa liitokseen, jotta ylemmille nauhoille ylettyy soittamaan. Työstö on aluksi karua, mutta kyllä se sieltä pala kerrallaan alkaa tuntumaan oikealta.

Samoin testaessani pääsyä ylänauhoille, huomasin kuinka terävä kansi oli pikkurilliä vasten, joten hetken mielijohteesta tein myös kannen puolelle viisteen ja tämä kyllä paransi tuntumaa huomattavasti. Ei tämä oma idea ole, mutta ainakaan entisessä Epiphonessa ei tällaista ollut. Omaa silmää miellytävissä Kieseleissä ja Prs:issä näitä kyllä on.

Tilutusviiste

Mikrofonien paikkojen jyrsintä

Ensin poralla ylimääräistä puuta pois. Tämän jälkeen yläjyrsimellä sabluunan avulla röörit siisteiksi.

Mikrofonien paikat. Kannen alla näkyy runkoon jyrsitty ura, joka menee kontrollikolosta mikkikolojen kautta mikkikytkimelle. 

Lapa

Lapaan tuli loimuvaahtera viilu, samaan tapaan, kuin kannessakin, eli halkaistuna ja avattuna. Tarkoitus on myös lapa sävyttää. Lavan koristeupotukset on tehty aidosta valkoisesta helmiäisestä (white MOP). Lapaan tulee vielä tekijän nimmarit.

Vaahtera pöly/epoksi massalla liimattu ja kolot samalla täytetty

Seuraavaan tekstiin jää muutama pieni homma, jonka jälkeen siirrytään pintakäsittelyyn ja lopuksi kasausta. Helppo homma..