Custom kitara: Magpie

Asiakkaan suunnittelema malli: Magpie

Tämä tarina sai hieman yllättäen alkunsa, kun lankkuja kauppasin facebookissa vastaan tulleeseen kyselyyn. Muutama sana vaihdettiin ja pian keskusteltiin kitaroista ja sellaisen tekemisestä. Asiakas alkoi suunnittelemaan mallia ja minä nostin runkopuut ja kaula-aihion sisälle kuivumaan. Pikkuhiljaa edettiin pienissä askeleissa kohti päämäärää tietämättä vastassa olevista haasteista.

Asiakas oli Benjami Montonen, jolla on paljon kokemusta eri kitaroista, niiden tekniikasta, mikrofoneista ja tietämystä millimetrin tarkkuudella eri kaulojen vahvuuksista sekä myös puutöistä. Hänellä oli tarkka ajatus väreistä ja puulaaduista ja alunperin pihlajasta tämä kaikki lähti liikkeelle. Pihlajaa en myynyt, mutta sain tehdä tämän kitaran.

Tekstin lopussa on lisää kuvia valmiista soittimesta.

Voit seurata tekemiäni puutöitä myös
https://www.instagram.com/isohannicustom/

Testivideo

Ostin Boss rc-3 loopperin aikaa sitten, jotta voisin sillä tehdä näitä testivideoita ja muutenkin jammailla itekseni. Jammailut on jäänyt vähiin, mutta kyllä sillä tällaisen videon sai aikaiseksi. Orange vahvistimen kans kaikki oli helppoa, mutta Marshallin kanssa hankalampaa, kun efektilenkissä oli jo G-Major ja säätöjä miljoona. Jotain kuitenkin sain kuulumaan ja tässä näytettä. Videon lopussa käyn kaikki mikkivaihtoehdot läpi puhtaalla ja säröllä.

Speksejä

• Asiakkaan suunnittelema malli ja toiveitten mukaan tehty kaulaprofiili. Profiilia myös testailtu työvaiheen aikana pariinkin otteeseen.
• Runko 47mm paksu. Tervaleppä (40mm) ja loimupihlaja kansi (7mm).
• Viisiosainen kaula loimupihlaja ja pähkinä.
• Otelauta sekä otelaudan listat on samaa loimuvaahteraa.
• Soololovi
• 24 nauhaa
• Kamelin luusatula
• Schaller Hannes talla
• Rautia Guitars mikit
• Schaller lukolliset virittimet
• 16" radius
• Tru-oil pintakäsittely
• Loimuvaahterasta volumepotikan nuppi ja kaularaudan peitelevy.
• Lintuaiheinen upotus otelautaan sekä lavan taakse koristeveistos.

Lähtötilanne

Pari kuvaa ihan alkuvaiheilta. Pihlajasta sahattu aihio kaulaa varten, CNC-jyrsimellä muotoon jyrsitty runko- ja lapasapluuna sekä oikein roskainen pihlaja lankku.

Kaula-aihio oli sahattu aika hyvin säteen suuntaisesti ja syyt olivat suoria.

Kanteen tuleva pihlajalankku pyöri pitkään verstaalla ja välillä ajattelin, että laitan sen klapeiksi, kun tilaa tuntui olevan vähäsen. Jonnekkin ylähyllylle sain sen piiloon ja tätä projektia varten ajattelin sahata siitä palasen ja höylätä. Luotin kyllä siihen, että kauniin kannen lankusta saa, mutta mitään laatuluokitusta tuolle ei kyllä voi antaa. Pienellä jalostuksella siitä kuitenkin tuli erittäin kaunis ja omaperäinen.

Runko

Runko on tukkina hommattua tervaleppää, jonka sahuutin ja kuivatin itse. Siitä ei kuitenkaan kuvia tässä tekstissä ole. Kanteen valikoituinut pihlalankku ensin täytyi sahata irti ja höylätä. Tämän jälkeen halkaista ja höylätä lisää ja kuvat kertokoon, kuinka matka roskaisesta lankusta kauniiksi kansipuuksi meni.

Kannessa on vahvat syykuviot sekä loimua. Tällaista pihlaja kantta ei kaupoissa ole saatavilla. Itselle on lankkuja kertynyt ja olen niitä myynyt myös. Tarkoitus on ollut jalostaa kansia enempi ja myydä niitä tarvitseville.

Kaulatasku

Kaulataskuun en käyttänyt sapluunaa, koska kaulan mitat olivat eriä, kuin minulla olevat sapluunat. Keräsin vaneria kaulataskun kohdalle kaulan ympärille ja puristin ne runkoon kiinni. Otin kaulan pois ja ihan hivenen verran vielä tiukensin taskua. Tämän tavan löysin jostain youtubesta Crimson Guitarsin videolta.

Kaulataskusta tulee näin erittäin tarkka ja kaula sopii siihen justiinsa. Mikäli pintakäsittelynä olisi lakka, tämä olisi liian tiukka tasku.

Peitelevy elektroniikalle

Elektroniikalle jyrsitään kolo runkoon ja siihen täytyy laittaa kansi. Hetken kaivoin laatikkoa, jossa on erikoisempaa puuta on ja sieltä löytyi 2 selkeää vaihtoehtoa: auringossa harmaantunut vanha koivupahka sekä valtavasta pihlajasta irtisahattu pahka. Kyseinen pihlaja voi olla samaa puuta kuin kansi, mutta tästä en ole varma. Samana päivänä ne kuitenkin on kaadettu ja sahattu lankuiksi. Tuo kuvassa ylempänä on sapluuna kannelle. Peitelevyksi valikoitui pihlajapahkasta tehty.

Kannen porailut

Schaller Hannes tallalle tulee reikiä ja mikeille myös porasin aloitukset poralla, jotta kolosta tulisi mahdollisimmat tiivis. Mikkikehyksiä ei laitettu, joten tarkkana sai olla näissä hommissa. Jyrsinterällä sama onnistuisi, mutta minulla ei ollut niin pientä jyrsinterää, jolla saisi niin tiukan pyöristyksen kulmaan.

Elektroniikka potero, peitelevy ja tallan asennusta varten jyrsityt kolot.

Kaula

Kaulan tein laminoimalla pihlaja-aiohiosta sahatusta kolmella rimalla sekä ohuemmilla pähkinä rimoilla. Laminointi vähentää kaulan elämistä. Lapa kuitenki tuli yksiosaisena.

Asiakkaalla oli ideana lintuaiheinen veistos lavan taakse, kun muutenkin kitara on lintuaiheinen. Sitä palloteltiin jonkin aikaa, jotta se olisi sopiva tuohon kohtaa lapaa niin, että virittimet sopii ja että siinä on symmetriaa. Tällaista en ollut ennen tehnyt, mutta innostuin kyllä heti. Koristeveistos on kiinnostanut jo pitkään, mutten vielä siihen ole niin perehtynyt. Tämä on kuitenkin varsin pieni veistos, mutta kyllä siinä jo alkuun pääsi.

Tässä vaiheessa jälki ei ollut kovin kuvauksellinen, eikä lopputuloksestakaan oikein ollut varmuutta.

Pikkuhiljaa sain kaivettua sieltä linnun nokkaa esiin.

Silmälle tein pienen kolon, jonka täytin epoksilla ja siihen sekoitetulla eebenpölyllä. Luulin, että joutuisin tekemään silmän päälle vielä ohuen kerroksen kirkaalla epoksilla, jotta silmästä tulisi kiiltävä. Helpotukseksi se kuitenkin oli heti kiiltävä märkänä ja vielä kuivuttaan, joten sain todeta silmän valmiiksi.

Myöhäisempi kuva pintakäsittelystä.

Kaula veistettiin loivaksi C:ksi ja muoto kyllä sopi omaankin kouraan. Jos tätä vertaan tekeillä olevaan Les Pauliin, niin tässä on selkeästi pyöreämpi profiili ja Randyyn verraten kaula on tässä paksumpi, jonka koen hyvänä asiana. Randyn kaula on vaan kertakaikkiaan liian ohut. Tällaisen kaulaprofiilin toivoisin tekeväni myös itselleni seuraavaan suunnitteilla olevaan kitaraan.

Otelauta

Otelautaan valikoitiin loimuvaahteraa ja vaikka kuvassa näyttää, että nauhaurat olisi jyrsimellä sahattu, niin ne ei ole. Otelaudan sivuissa on listat jotka on täysin samaa puuta kuin itse otelautakin. Sahasin ne erikseen aihiosta irti, jonka jälkeen sahasin otelautaan urat. Tämän jälkeen liimasin listat paikoilleen ensin toki nekin höylättynä. Mielestäni tämä on niin hyvin tehty, että oikein harmittaa, ettei sitä minun näkemää vaivaa kukaan huomaa ilman, että asia otetaan puheeksi. Mutta näistä pienistä yksityiskohdista kertyy pikkuhiljaa kokonainen taideteos.

Asiakas suunnitteli otelaudalle lentoon lähtevän harakan sekä jalan jälkiä ja vauhtiviivoja. Alla kuvia joistakin vaiheista ja alkuun oli vain palanen eebenpuuta, abalonea ja valkoista helmiäistä.

Valmiiksi piirretystä kokonaisuudesta kun palastelee sopivat osat, niin homma helpottuu. Linnun jokainen osa mietittiin asiakkaan kanssa, että mistä materiaalista ne tehdään.

Osien muotoilu on mukavaa hommaa hyvällä sahalla ja itse tehdyllä sahauspöydällä. Lopuksi viilaten jokainen sauma saumattomaksi.

Palasien upotus otelautaan taas on itselle paljon haastavampi vaihe varsinkin, kun otelauta on vaalea. Millin virhe saattaa olla todella häiritsevä. Ensin tein veitsellä viillot otelautaan ja pienoisjyrsimellä hiljokseen jyrsin kolot. Tätä hommaa en iltaisin väsyneenä tehnyt, vaan pienissä osissa pirteänä, jotta upotus olisi tarkka. Toki aina on oppimista tapahtuu, mutta kyllä lopputuloksesta tuli hyvä. Epoksilla täyttö ja viilalla kaikki otelaudan tasalle.

Jalan jäljet hahmottelin asiakkaan suunnitelmasta ensin kynällä suoraan otelautaan ja veistoraudalla tein pienet urat, jotka täytin eebenpölyllä ja epoksilla.

Kuivunut epoksi lähtee viilalla nätisti pois.

Kitaran kaulasta tuli tosi hyvä ja sointi on myös hyvä, kun sitä pääsi valmiina testaamaan. Taas erottuu Schaller Hannes edukseen sekä toki luusatula ja hyvä kaulaliitos. Akustisesti kitara soi kirkkaasti ja pitkään. Kuvassa ei loimuisen otelaudan loimun oikein näy, mutta kyllä ne sieltä vielä pompsahtaa esiin.

Pintakäsittelyt

Värinä asiakkaalla oli turkoosi ja kerman yhdistelmää. Kansi ja lapa siis turkoosista, jota vaivalloisesti yritin sekoitella sinisestä, vihreästä ja valkoisesta pigmentistä. Mikit ja mahdollisesti muita osia kerman värisenä. Volumepotikan nuppi ja kaularaudan peitelevy oli lähes samaa väriä, kuin mikitkin, niin niitä en lopulta enää värjännyt.

Testilankku täyttyi pian eri testailuista ja kun täytyi myös testata eri tapoja, kuinka väri saadaan kanteen ja lapaan. Parhaimmaksi osoittautui ensin kevyt pohjakerros kirkasta tru-oilia ja sen päälle sävy tru-oiliin sekoitettuna. Myös sekoituksen levitystapaa joutui hieman harjoittelemaan. Ja kun jonkinmoinen tatsi hommaan löytyi, oli sitten siirryttävä kannen kimppuun. Kanteen tuli värin päälle vielä usea kerros kirkasta tru-oilia, muttei kuitenkaan niin paljoa että pinta menisi "kiinni". Tässä selkeästi vielä pinnassa erottuu puun syyt sekä myös tuntuvat.

Lapaan vielä dekaalit paikoilleen ennen kirkkaita tru-oil kerroksia, mutta kuitenkin värin päälle.

Väri ja koko pintakäsittely tapa osoittautui hyväksi. Pihlajan omat sävyt ja loimut erottuu värin alta hyvin.

Kaularaudan säätöruuvin peitelevy

Peitelevyksi tein pienen mallinnoksen kitaran lavasta. 

Nauhatyöt ja elektroniikat

Sähkötöitä en tähän kitaraan tehnyt vaan asiakas itse teki ne. Paljon niistä silti tuli opittua, kun kytkennät selvästi laajemmat, kuin aikaisemmissa projekteissa. Suomalaisen Rautia Guitarsin mikrofoneista tuli iso nippu johtoja ja ne ovat perus mikkejä paljon monipuolisemmat. Soundeja on tullut ihmeteltyä ja varsinkin niitä eri vaihtoehtojen välisiä eroa.

Nauhatöistä en kuvia laita, koska ne on aika tylsiä. Toki erittäin tärkeä vaihe rakennuksessa, mutta ei mitenkään erilainen kuin muissa kitaroissa.

Valmis kitara

Haluan kiittää Benjamia tämän kitaran tilauksesta, korkeasta vaatimustasosta ja hyvästä tietämyksestä. Projektia on ollut mukava tehdä ja ideoita on ollut hieno heitellä puolin ja toisin. Toivottavasti kitarasta tuli asiakkaan toiveita vastaava. 

Kokonaisuudessaan tämä oli pitkä projekti, mutta mielenkiintoisia vaiheita oli paljon ihan suunnittelusta alkaen. Haasteita myös riitti paljon. Muoto on omanlainen, paljon on yksityiskohtia ja osat on laadukkaat. Koko projektissa on ollut tekemistä monesta eri osa-alueesta: puutöitä, koristeveistoa, koristeupotuksia, metallitöitä (vähän), elektroniikkaa ja pintakäsittelyä (väri). Nämä ja jatkuva huolenpito, että kitarasta tulee hyvä soitin ja että se oikeasti myös soi. Soitinrakennus on vaativaa, kun kaikista osa-alueista tulisi olla hyvin perillä. Tässä on suurin oppimiskäyrä tapahtunut ehkä elektroniikan osalta, vaikka lavan taakse tehty koristeveistos on minun ensimmäinen. Jos näitä olisin tehnyt 10 samanlaista, niin olisin ehkä jo kyllästynyt, mutta yksittäiskappaleena vaiheet olivat sopivan vaihtelevia ja kaikista kertyi opittavaa.

Tässä vielä lisää kameralla otettuja kuvia. Klikkaamalla isoksi.

Kiitos käynnistä!