lauantai 9. maaliskuuta 2019

Tukeista pöydäksi

Ruokapöytä itse kaadetuista koivuista

Haave itsetehdystä ruokapöydästä on ollut melkein siitä asti, kun puutöihin innostuin. Itse pöydän teko alkoi 2018 kesällä, mutta pöytään tulleet puut on paljon sitä vanhempia ja ne kaadettiin 2014 talvella. Silloin en välttämättä vielä tiennyt, mihin lankut käytän, mutta kun pöydän tekoa alettiin valmistelemaan, niin kyllä juuri niihin vaimon lapsuudenkodin takapihalla kasvaneisiin koivuihin päädyttiin. Koivut olivat vanhoja ja tukkeina ne eivät olisi teollisuuteen kelvannut.






Lisää kuvia valmiista pöydästä tekstin lopussa.

Koivutukeista lankuiksi

Kaikki koivut on appiukon kanssa kaadettu ja vannesahurilla sahuutettu. Osa koivuista oli aika roskasia ja lahojakin, mutta värivika ja oksat ei välttämättä pöydän kansissa haittaa vaan tuovat karaktääriä vaaleaan koivuun. Suurimmat tyvet saattoivat olla 50cm halkasijaltaan ja niistä tehtiin 5 metrin tukkeja. Jälkeenpäin sain todeta, että 5 metriä on liikaa leveille lankuille, koska yksin niitä ei jaksa siirtää. 5 metriä pitkä, 40cm leveä ja 6cm paksu kuiva lankku saattaa painaa 70kg ja tuoreena huomattavasti enemmän. Yksi metri pois siitä, niin niitä jo siirtää insinöörikin.

It-insinööri veti Stihlistä savua henkeen.



Edessä muutama pienempi raitatukki ja kuusikin.


Tukit sahattiin paikanpäällä vaakavannesahalla (tukkivannesaha), jossa oli hydraulinen nostin. Kaikki koivutukit "läpisahattiin" 6cm:n vahvuuteen, joskin poikkeuksiakin oli.


Lankut kasattiin jokseenkin suoralle alustalle kahteen eri kasaan ja rimoitettiin n. metrin välein.




Tuohon päälle laitettiin vielä peltikate ja siihen ne jäi kolmeksi vuodeksi.



Lankkujen siirto hallille

Lankuille oli parempi paikka odottamassa ja peltikatteen alla ne eivät olisi enää kuivaneet kuivemmaksi. Mikään pieni homma ei siirto ollut, mutta sain koneita lainaan, joita ilman koko homma olisi tuskin onnistunut. Samalla keräsin huonoimmat lankut ja katteen päällä olleet pinnat polttopuuksi 



Veljen traktorilla siirsin lankut parempaan paikkaan.


Muutamat lyhyemmät nappasin peräkärryyn ja toin kotiin verstaalle kuivumaan. Jotkut näistä lankuista päätyivät pöytään.



Lankuista pöydän jalat

Monenlaisia jalkaratkaisuja on matkan aikana ollut mielessä. Sahasinkin jo yhdet jalat mittoihin, kunnes vaihdoin suunnitelmia ja päädyin kahteen leveään tyvi osaan, jossa puun syyt kauniisti osoittavat ylöspäin. Lankut ovat tukin pintapuolelta ja todella toispuoleisia. Molemmissa on samantyylinen kuvio. Sahasin ne ylimittaan, koska molempiin päihin tein tapit kiinnitystä varten.


Ennen höyläystä

Höylättynä
Lankusta lähtevien tappien tekoa sirkkelillä ja vannesahalla.




Jalan kaksi alempaa osaa tein erikseen vaikkakin samoja puita nekin ovat.



Alimpiin osiin tein perinteisempää koristejyrsintää.



Kun taas ylempi osa on luonnon omaa kauneutta.


Iso kappale kiinnitetään kaksois-olkatappiliitoksella alempaan kappaleeseen


Päälle tulee vielä yksi kalikka ja koko sarja on liitettynä pyrstöuurreliitoksilla välissä olevaan lankkuun, joka toimii leveyden puolesta samalla myös vinotukena.



Naputtelin kappaleet kiinni ja hyvin tukevalta rakenne tuntuu. Tämän totesin vielä, kun höyläsin kannen pinnan tuossa omalla paikallaan.


Tein pähkinästä  tapit, joilla kappaleet lukitaan toisiinsa. Liimaa tulee vain hieman tuohon tapin päätyyn. Taltalla vielä veistin niitä siistimmiksi.



Jalkoihin tuli ylös tapitus sekä reunoihin lovet, joihin kansi kevyesti kiinnitetään.

Kannen lankut

Lankkuja tuli pyöriteltyä pitkään ennen valintaa. Alkuun ajattelin kolmesta lankusta tehdä, mutta hieman jäi leveyteen toivomisen varaa. Lopulta päädyin neljään, jotta kaksi keskimmäistä pystyi särmätä. Lankkujen väliin tein pienet urat, ja liimausvaiheessa laitoin sinne sopivat koivurimat, jotta kappaleet kohdistuisivat ja liimaus ois helpompaa.


Puolet kannesta liimattuna.


Kannen puolikkaiden höyläys osoittautui melkoiseksi savotaksi. Vaikka höyläni on nykyään laadukas ja siinä on metrin syöttöpöytä ja poistopöytä, niin hieman olisi säätämistä nimenomaan syöttöpöydässä. Tämä tuli esille, kun pöydän puolikkaita yritti höylätä suoraksi, jäi kuitenkin niiden väliin 0,5mm rako keskelle liitosta eikä sitä enää puristimella saanut mitenkään kiinni. Höylässä on mahdollisuus säätää kumpaakin pöytää, mutta syöttöpöytää pitäisi säätää ohuilla shimmeillä. Jos 2 metrin matkalla rakoa on 0,5mm, on toisessa kappaleessa kieroutta 0,25mm kahden metrin matkalla. Syöttöpöytä on metrin pitkä eli silloin kieroutta 0,125 verran ja pöydän säätö on 20cm matkalla. Eli jos syöttöpöydän perää pitäisi nostaa 0,125mm, pitää sinne säätöön lisätä 0,025mm paksuinen shimmi. En sitten lähtenyt sitä enempää säätämään, vaan käsihöylällä höyläsin kannen puolikkaiden syrjät siten, ettei rako enää silmää häirinnyt. Eikä tuosta laskutoimituksestakaan mitään varmuutta ollut.


Tältä rako jokseenkin näytti lähikuvassa.


Rako käsin höyläyksen jälkeen alla kuvassa. Liimattuna ja kansi päältä päin höylättynä sekä myös pintakäsiteltynä ei rakoa enää näy. Sauma toki näkyy, mutta sitä ei ollutkaan tarkoitus saada piiloon.


Täältä päin pöytä näyttää paljon leveämmältä ja niin se onkin, kun lankut ovat eläväisiä. Kuva kuitenkin ylikorostaa leveyttä eikä kantta vielä tässä oltu sahattu oikeaan mittaan.


Reunan sahasin suoraksi ja hieman jyrsimellä vielä siistin pintaa, jotta puun kuvio näkyisi paremmin.




Pintakäsittely

Jalkoihin halusin vaaleutta, mutta kuitenkin puun kuvio tulisi kuultaa läpi. Minulla oli purkissa valkoista kalustelakkaa valmiina, joten siitä ohentamalla tein sopivaa. Kaksi kerrosta ja välihionta välissä. Pinta on tuntunut kestävältä, kun pöytä kuitenkin on tovin ollut verstaalla tekeytymässä ja aika ajoin työkengällä potkasin pöydänjalkaan, muttei siitä pahemmin jälkiä ole jäänyt.

Vaimon kanssa testailimme pöydän kannen sävyksi Osmo colorin harmaata, kirkasta sekä niiden sekotusta ja myös tummaa kalustelakkaa, mutta ei innostuttu niistä. Kokeiltiin sitten Osmon colorin tervan sävyistä öljyvahaa ja se tuntui heti sopivan. Laitoin ohuen kerroksen ensin ja toinen kerros jossa tervan sävyistä hieman mukana kirkkaassa osmossa, koska halusimme hieman sävyä lisää. Pintaan tuli vielä yksi kerros kirkasta Osmo coloria.


Ensimmäinen kerros
Ensimmäinen kerros
Kolmas kerros

Kolmas kerros

Kuvat valmiista pöydästä

Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi ja selaus toimii sieltä myös.

Oli mukava saada tämä vihdoin valmiiksi ja verstaaseen lisää tilaa muille keskeneräisille hommille. Tuoleja en lähtenyt tekemään, vaikka niistäkin haaveilin. Niihinkin olisi varmaan se vuosi mennyt ennen käyttöönottoa. Haettiin kaupasta tuolit ja tänään testataan sopivatko ne kokonaisuuteen.






Kiitos käynnistä!

4 kommenttia:

  1. Kiitos kun sain katsoa hienoa työvaihetta, värikin on mun mieleen ja sammaa aijon käyttää.Mun koivut on ollu 30vuotta ulukoriihesä ja voin tehä vasta kesällä ulukona, ku mun verstas on niin pieni. Minä alotin puutyöt vuosia sitte sorvaamalla ekana tuhkauurnan ja sitte palijo muuta.Työniloa sinullekkin ja hyvää kevättä. yt. Anneli

    VastaaPoista
  2. Hieno dokumentointi ja pöydän tarina! kiitos jakamisesta

    VastaaPoista