Les Paul tyylinen kitara
Oman Epiphone Les Paulin myin pois, kun se jäi vähälle käytölle enkä kokenut olevani les pool miehiä. Kuitenkin kauan sillä kerkesin soitella ja pieni kaipuu on noussut pintaan ja onhan se ennen kaikkea kauniin muotoinen kitara.
Tätä kitaraa en tee suomipuista vaan nimenomaan Les Paul tyylisesti kitaran runko ja kaula tulee pääosin mahongista, vaikka kaulassa on myös mukana wengeä ja haapaa. Otelauta tulee Makassarin eebenpuusta, kansi ja lapaviilu loimuvaahterasta.
Lähtötilanteessa olevat puut alla olevissa kuvissa on höyläämättä, eivätkä siksi tuo syykuvioita tai loimua esiin.
 |
| Kaijamahonki (Khaya) -lankku ja sabluuna. |
 |
| Loimuvaahteralankku |
 |
| Makassar eebenpuu otelauta-aihio |
Runko
Runko tulee neljästä osasta, koska lankku täytyi liimata keskeltä ja en näin olisi saanut haluamaani syykuviota molemmille puolille (book match).
 |
| Höylätty lankku ja palojen hahmottelua. |
 |
| Aikaa ennen vannesahaa. Lehtisahalla lankku poikki. Yllättävän kova homma. |
 |
| Tässä kokeillaan japanilaista vetosahaa lankun katkaisuun. |
 |
| Tässä yritän sähkösahalla sahata runkoa lankusta irti. |
 |
| Tämäkin oli yllättävän kova homma. |
Kun kaksi pätkää lankusta oli jokseenkin sahattu, halkaisin ne sirkkelillä ja vetosahalla (aikaa ennen vannesahaa). Höyläsin lankkujen lappeet ja liimattavan syrjän ja liimasin runkon ala- ja yläosan.
 |
| Ala- ja yläosat liimattuna erikseen. |
 |
| Ja lopulta osat liimattuna toisiinsa. |
 |
| Runkoaihio |
Tässä kohtaa homma lässähti, kun tajusin että ei tuota kotikonstein surkealla sähkösahalla saa mitenkään sahattua muotoonsa. Sahan terä kyllä osuu päältäpäin hyvin siihen, mihin tähdätään, mutta alapuolella terä saattaa olla jopa sentin väärän suuntaan. Jätin hyllylle odottelemaan aikaa parempaa.
Vannesaha
Ostin vannesahan ja sillähän nuita kuvioita onkin jo paljon helpompi sahailla.
 |
| Rungon sahaus ja kaulan sahaus irti lankusta. |
 |
| Pari minuuttia edellisestä kuvasta ja palaset sahattu. Oli niin hauskaa, että olis voinu kestää kauemminkin. |
Kansi
Loimuvaahtera oli myös jäänyt sahaamatta aiemmin, kun totesin sen olevat liian hankalaa huonoilla työkaluilla. Kun sain rungon sahattua, innostuin sahaamaan samalla kannen irti loimuvaahteralankusta.
 |
| Loimuvaahtera |
 |
| Kansiaihio irti lankusta |
 |
| Fiilistelykuva vannesahan ensisahailuista. |
 |
| Kannen lappeen oikohöyläys. |
 |
| Höyläyksessä loimu tulee kauniisti esiin. |
 |
| Lappeen ja syrjän oikoamisen jälkeen loimu näkyy todella hienosti. |
 |
| Vannesahalla kansi halki. |
 |
| Kansiaihio höylättynä ja valmiina liimaukseen. |
 |
| Kansi liimauksessa. |
Kaula
Olin jo aiemmin sahannut mahonkilankusta kaula-aihion irti ja hieman yli-innostuneena sahasin jo aika lailla lopulliseen muotoonsa, vaikkakin työvaraa jätin reilusti. Näin ei olisi kannattanut tehdä, vaikka ei siinä muuta mennyt hukkaan kuin aikaa. Kun kaulan kaikki osat lasketaan yhteen, niitä on yhteensä 14 palikkaa (myöhemin vielä 8 lisää), koska lavankin olin sahannut jo lankusta irti. Tässä olisi kannattanut hieman malttaa ja miettiä, kuinka edetä, niin olisi säästynyt aikaa ja hermoja.
 |
| Lavan ja kaulan osien järjestelyä. |
 |
| Kaula ja lapa höylässä |
 |
| Kaulan scarf liitoksen hahmottelua. |
Lisäsin scarf liitoksen väliin wenge-loimuvaahtera-wenge palikan, joka vähän näkyy alla olevista kuvista.
 |
| Tilanne otos. |
 |
| Lavan muotoilua sabluunan avulla. |
 |
| Tilannekuvaa. Lavan loimuvaahteraviilu liimattuna jo. |
Otelauta
Paljon aikaisemmin olin hankkinut Makassarin eebenpuisen otelauta aihion. Siinä on paljon enemmän sävyä, kuin perinteisessä Gabonin eeben puussa, joka on aikalailla täysin musta. Kurssilla vertailtiin otelautojen soundia ja molemmissa oli pitkä ja samanpituinen resonointi, mutta minun aihio kumahti matalammalla äänellä.
Puu on kovaa, painavaa ja todella loistavaa höylättävää.
 |
| Aihio. Päissä vahaa kosteuselämisen minimoimiseksi. |
 |
| Höylätty otelauta-aihio |
Kaulaliitos
Tätä vaihetta kuumoilin pitkään, vaikka RR:ssäkin oli samanlainen liitos. Halusin kuitenkin tämän tehdä paremmaksi. Taskun on mielestäni oltava tiukka, muttei liian. Alkuun se oli liian tiukka, mutta aikani sitä työstettyäni siitä tuli sopiva; se pysyy ilman liimaa kiinni, mutta lähtee vetäisemällä pois. Kaula on 4,5 asteen kulmassa runkoon nähden ja liitoksen on oltava raoton molemmilta puolin sekä alhaalta. Viimeistelyn tein laittamalla hiomapaperin (150) liitoksen reunan väliin ja kevein vedoin siistin liitoksen tiiviiksi.
 |
| Runko ja kaula. |
 |
| Tiivis kaulaliitos |
 |
| Pysyy ilman liimaa |
 |
| Niin lähellä 4,5 astetta, kuin näillä systeemeillä pääsee. |
Jätän tämän tähän ja jatkan seuraavassa
tekstissä. Tekemistä taitaa riittää vielä pitkäksi aikaa.
