Osassa 1 on tarkemmat tiedot lähtökohdista esim puumateriaalit ja ihan kuvia lankuistakin. Muissa osissa lähinnä etenemää tasaisen hiljaiseen tahtiin.
Pintaa uusiksi
Kitaran kannesta huomasin hyvin pian, että suojaavaa pintaa ei ollut ollenkaan riittävästi. Oikean käden pikkurillistä alkoi pintaan tulla jälkiä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Toki ensimmäisessä omistamassani kitarassa sama kynsi on ajan saatossa hiertänyt pari milliä syvän kolon. En kuitenkaan haluais näin tapahtuvan muutavan viikon aikana.
Tästä syystä purin soittimen kokonaan (toki liimauksia en irrottanut) ja siihen tilaan se sitten jäikin useaksi kuukaudeksi, kun muita projekteja lähti käyntiin. Mielessä kitara oli kuitenkin aina kun sen näin verstaalla pölyyntymässä. Jossain kohtaa kuitenkin viisastuin ja päätin tehdä tämän pois alta, kun kuitenkaan työtä ei enää ollut paljoakaan jäljellä.
Nimi lapaan
Pitäähän soittimella nimi olla ja tuttavallisesti nimesin kitaran Randyksi. Alunperin Randy Rhoads oli Jacksonin ensimmäinen malli (wikipedian mukaan). Ja Randy Rhoads tuli tunnetuksi Ozzy Osbournen soolo uralta kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Randy Rhoads menehtyi pienkone lento-onnettomuudessa 19.3.1982. RIP!
Itselle Randy oli etenkin nuoruudessa kova idoli. Mr.Crowleyn sooloa on tullut hinkattua läpi monia kertoja ja edelleenkin muistia on kiva virkistää tuolla sen aikaisella mahtavalla tilutuksella.
Nimen upotus.
Nimen upotus lapaan oli vähä turhan työläs homma. Vapaalla kädellä piirrettyjen/veistettyjen kirjainten kolojen teko myös turhan tarkkaa. Tähän homman tuskin enää lähden ikinä. Fiksumpiakin tapoja varmasti on.
Upotettu ja kolot täytetty.
Viimeiset viimeistelyt
Upotuksen jälkeen korjailin hyvin pieniä työvirheitä, jotka viime vuonna kiirressä jäi vaiheeseen. Virheitä on tämän soittimen kohdalla liikaakin ja kuvia myös, joten enää niitä en jaksa dokumentoida.
Tru-oil uudelleen käsittelyn toteutin edellisen päälle, jota kyllä ensin hion 1000 paperilla hieman auki. Kun 5 kertaa olin tehnyt uutta pintaa tällä kertaa paremmalla tekniikalla, kuin viimeksi, oli soittimessa jo selkeästi aiempaa parempi pinta. Tasasin pinnan vielä lopuksi ja kiillotin samoin kuin lakatun pinnan, mutta huomattavasti varovaisemmin. Sain toivotun satiinikiillon aikaiseksi ja nyt olen lopputulokseen tyytyväinen, etenkin olosuhteet huomioon ottaen. Soitin on vihdoin kasausta vaille valmis.
Kaulamikin vaihto
Kaula mikkiin en ollut tyytyväinen tai olivan niin eriparia tallamikin kanssa, että päätin hommata Seymour Duncanin Distortion mikin kaulaan. Se osoittautui tähän kitaraan sopivaksi ja hyväksi pariksi saman valmistajan Full Shred tallamikille.
Vaimon ottamat hyvälaatuisen kuvat soittimesta
Löpinät sikseen ja nautitaan hetki näistä vaimon ottamista kauniista kuvista.
Loppusanat
Kauan oli tämän mallinen kitara haaveissa, mutta nyt se on kourassani. Suoraan sanottuna vaikea uskoa, kuinka mukava ja helppo tällä on soittaa, toki erilainen runko vaatii hieman totuttelua, mutta tilut lähtee mukavasti ja ylänauhoille pääsee todella vaivatta. Soundi on kirkas ja tyyliin sopiva. Tiukat kasaririffit lähtee tallamikilla, kaulamikistä pehmeät soolot ja ne yhdessä antavat hyvän puhtaan soundin. Testisoittovideo on suunnitteilla ja tulossa jossain vaiheessa...
Aihiossa oli hieman ylimääräistä, jonka sahasin pois ja jämät pistin visusti talteen. Loistavaa tavaraa esimerkiksi loimukoivuisen otelaudan listoiksi tai upotuksiin.
Vannesahalla ylimääräiset pois.
Reunojen höyläys
Nauhaurien sahaus
Mallausta
Kun nauhaurat oli sahattu, tein loimuvaahterasta listat otelaudan ympärille, paitsi satulan pääty. Odotan jännityksellä lopputulosta. Reunaan tulee lakka, mutta tummempi puu öljytään. Sinänsä tekokin aika nysväämisen puolelle menee, kun joutuu teippillä tarkasti suojaamaan öljyttävä alue, mutta lopputulos pitäis olla hyvä, kun nauhojen jalat jää piiloon.
Listojen liimaus
Otelauta merkit
Randystä jäi valkoista aitoa helmiäistä reilusti, joten päätin siitä tehdä otelauta merkit. Tummaan otelautaan ne myös sopiikin paremmin. Itse merkkien teosta ei tässä ole kuvia, mutta työläs homma kaiken kaikkiaan. Sopivat palaset täytyy yksitellen valita ja kun aito helmiäinen on luonnon oma tuote, on siinä kaiken näköisiä ominaisuuksia esim. madon reikiä, eli jokainen pitää erikseen käydä läpi. Rautasahalla sahasin karkeasti oikeaan kokoon ja hiomarullalla tein pyöreän osuuden.
Otelautamerkkien mallien tulostus.
Kolot tein samalla tavalla, kuin Randyssäkin. Eli kirurgin veitsellä muoto ja pienjyrsimellä loput. Pientä talttaa käytin myös muutamassa paikassa. Toki hieman jäi rakoja täytettäväksi.
Merkit liimattuna ja kolojen reunat täytettynä purulla ja liimalla.
Otelaudan hion kaikki karkeudet läpi 4000 asti. Rasvainen puu kiillottuu itsestään eikä siihen laiteta lakkaa vaan kevyt öljyntä, joka tehdään myöhemmin.
Otelaudan puu kiillotettu.
Nauhat asennettuna
Kansi
Innostuin opiskelemaan käsihöylän säätöä ja paras paikka testailla omia kykyjä on höylätä loimupuuta, jossa syyt aaltoilee. Höylä pitää olla viimeisen päälle tarkasti laitettu, mutta minun höylä ei kyllä ollut täysin huippuunsa teroitettu. Silti puusta lähti todella ohutta lastua. Tämä ei ole oleellinen vaihe itse kitaran kanssa, koska kansi vielä muotoillaan.
Stanley #5 Bailey testissä
Kiinnitin kannen pihalla tolppaan kiinni sopivaan korkeuteen ja rälläkällä lamellolaikalla aloin kaivamaan sopivaa kaarevuutta kanteen. Halusin hieman ylikorostetun kaarevuuden.
Kansi tellingissä.
Jälki rälläkän jälkeen.
Kansi lyhyen hionnan jälkeen. Tässä valo tulee edestä ja matalalta ja siksi kansi on erityisen pyöreän näköinen.
Mallausta
Kannen liimaus. Nerokkaasti kiskopuristimet toimivat telineenä.
Kaulaliitos
Les Paulissa on kaula liimattu runkoon, joskin itse halusin hieman pyöristettyä muotoa liitokseen, jotta ylemmille nauhoille ylettyy soittamaan. Työstö on aluksi karua, mutta kyllä se sieltä pala kerrallaan alkaa tuntumaan oikealta.
Samoin testaessani pääsyä ylänauhoille, huomasin kuinka terävä kansi oli pikkurilliä vasten, joten hetken mielijohteesta tein myös kannen puolelle viisteen ja tämä kyllä paransi tuntumaa huomattavasti. Ei tämä oma idea ole, mutta ainakaan entisessä Epiphonessa ei tällaista ollut. Omaa silmää miellytävissä Kieseleissä ja Prs:issä näitä kyllä on.
Tilutusviiste
Mikrofonien paikkojen jyrsintä
Ensin poralla ylimääräistä puuta pois. Tämän jälkeen yläjyrsimellä sabluunan avulla röörit siisteiksi.
Mikrofonien paikat. Kannen alla näkyy runkoon jyrsitty ura, joka menee kontrollikolosta mikkikolojen kautta mikkikytkimelle.
Lapa
Lapaan tuli loimuvaahtera viilu, samaan tapaan, kuin kannessakin, eli halkaistuna ja avattuna. Tarkoitus on myös lapa sävyttää. Lavan koristeupotukset on tehty aidosta valkoisesta helmiäisestä (white MOP). Lapaan tulee vielä tekijän nimmarit.
Vaahtera pöly/epoksi massalla liimattu ja kolot samalla täytetty
Seuraavaan tekstiin jää muutama pieni homma, jonka jälkeen siirrytään pintakäsittelyyn ja lopuksi kasausta. Helppo homma..
Vaimon kanssa ikean reissu meni hyvin: laatikosto jäi sinne ja mulle tuli lisää puutöitä. Päätin tehdä laatikoston koivusta eikä pahvista ja tarkoitus olis, että laatikosto kestää käyttöä ja katsetta. Tyylinä sama kuin tv tasossakin eli valkoinen runko ja kansi 30v vanhaa koivua, joka on kuivumisen yhteydessä saanut monenlaisia sävyjä mukaan. Kaikki muut koivut on omaa "tuotantoa" paitsi laatikoiden etulevyt on loimukoivulankusta, jonka ostin kitaraprojekteja varten. Lankku on niin iso, että laatikoiden jälkeen siitä kyllä vielä ainakin neljään kitaraan saa helposti kannet. Ja kun lankku on jo pari vuotta ollut hyllyllä, niin ajattelin, että sen on aika nousta jo esiin.
Mitat cm.
Korkeus 121, leveys 124, syvyys n. 42.
Laatikon sisä mitat: n.50 x n.38 x n. 20.
Lisää kuvia valmiista projektista löytyy alhaalta. Sekä video loimukoivuisien paneelien työstöstä.
Runko
Runkoa suunnittelin paperille sen verran, että hahmotin rungon koon sekä laatikoiden koot. Sit vaan koivua puruksi.
Toki tällä suunnittelullahan pikku virheitä tuli mukaan. Puu on siitä hyvä materiaali, että reikiä voi aina porata lisää tai ylimääräisiä voi täyttää, paksusta voi ottaa pois tai ohueen voi liimata lisää.
Rungon hahmottelua. Ei lopullinen.
Koristelista
Koristelista liimaus reunaan.
Reunojen liitokset ja koristelista.
Rungon kasausta
Reunalevyt
Tein reunalevyt myös koivusta ja näihin tulee vain väritön osmo color pintaan.
Valmiina pintakäsittelyyn
Osmoa pinnassa
Reunalevyt liimataan runkoon, jossa on jätetty puun elämiselle varaa.
Kansi
Näitä vanhoja koivulankkuja käytin myös tv tasossa ja niistä noin kymmenestä on vielä muutama jäljellä. Tähän kanteen valikoitui kolme joskin hieman liian kapeaa, mutta silti asiallista lankkua. Hain kolme jokseenkin saman kokoista. Isoimmat vielä säästin tulevaisuuteen, kun näillä lankuilla on paljon tunnearvoa.
Karkeasti oikeaan mittaan.
Pinta paljastuu höylätessä.
Sellanen kansi. Oksat kuuluu elämään ja pienistä eroista huolimatta ne sopii hyvin yhteen.
Kannen höyläys
Sain koulun puutyöluokan isolla tasohöylällä höylättyä kannen, mutta jälki ei ollut sitä mitä toivoin. Oksan kohdalla ja loimuissa oli repeämää eikä sitä suoraan voinut pintakäsitellä. Hiomakoneen päätin pitää poissa kannesta, koska hiomakone rääpii epämääräisesti pintaa, eikä tuo pintaan toivottua kiiltoa. Koivu on yksi vaikeimmista puista höylätä käsin, mutta aikaisempi loimuvaahteran höyläys osoitti, että kyllä se voisi olla mahdollista ja jos puutöitä harrastaa, niin kyllä se käsihöylä vaan pitää olla repertuaarissa.
Terä piti teroittaa, kun se oli edellisellä höyläys kerralla kokenut kovia. Hämärässä olin puusta höylännyt tummaa kohtaa pois ja aivan pian tajusin että se oli kivi. Terä oli aika lommoilla. Suoristin sen karkealla vesihiomapaperilla, joka oli lasin päällä. Jatkoin siitä paperilla 600 asti ja siirryin vesihiomakiveen 1000 ja 6000. Tuon hienompaa kiveä minulla ei ole, mutta kyllä sillä jo karvat irtoo käsistä. Peililtä se näytti jo kovinkin. Pikkusen koitin säätää terää tarpeeseen sopivaksi ja #4 höylän kanssa onnistuin hyvin, mutta #5 ei niinkään jostain syystä. Eli on tässä vielä oppimista paljon. Molemmat höylät on Stanley Bailey urapohjaisia.
Koivu antaa hyvän kuvan, että mihin suuntaan pitää höylätä, mutta se suunta saattaa vaihdella pitkin lankkua, eli ensin saattaa höylä mennä oikeeseen suuntaan tehden kaunista hiuksen ohutta lastua, mutta sitten tökkää, kun puun syyt vaihtaa suuntaa. Tasaisten loimujen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta oksakohdan ympärys oli meikäläiselle vielä liian kova pala ja jouduin siklillä hieman siistimään. mutta pinnasta tuli kiiltävämpi, mitä se oli konehöylättynä. Toki aikaahan tähän kului ja hikeäkin virtasi.
Kansi höylättyna ja valmiina pintakäsittelyyn.
Osmoa pinnassa.
Laatikot
Hetken laskiskelin, paljonko kahdeksaan laatikkoon menee puuta ja mielessä vilahti ajatus vanerista, mutta se meni pian pois. Omia lankkuja on niin paljon, että hyvä kun tulee käytettyä. Laskin, että kahdella hyvän kokoisella pääsee hyvin alkuun.
Koivulankku
Reunan oikaisu vannesahalla. Lopuksi oikohöylällä.
Lappeen oikohöyläys. Aika rajoilla mennään höyläyskapasiteetin kanssa.
Höylätyt lankut
Laatikon reunan lopullinen paksuus on n. 9mm ja mikäli olisin sirkkelillä nämä sahannut, olisi jokainen sahauskerta vähentänyt puuta 3mm verran. Vannesahalla tämä on alle 1,5mm, mutta suurin syy vannesahan käyttöön tässä oli se, että sillä sahaa paljon nopeammin, mitä sirkkelilläni. Ja toki purua tuli ainakin yhden riman verran vähempi.
Lankusta rimoiksi vannesahalla
Sahatut rimat
Kun lankut on oikastu ja höylätty ennen rimoiksi sahaamista, pystyy ne siitä suoraan liimaamaan yhteen. Muutamia tapauksia toki joutui korjaileen.
Kaksi levyä liimauksessa yhdellä kertaa.
Höylätyt koivulevyt. Yhdestä levystä yksi laatikko.
Lakkasin levyjen pinnat jo tässä vaiheessa, koska näin se oli paljon helpompaa, kun saa vedellä pitkillä vedoilla. Laatikon ulkopuolella ei haittaa vaikka lakkapinta ei ole täydellinen, mutta sisäpuolesta saa paremman näin. Ja sillä sisäpuolella on enempi merkitystä, koska laatikoihin laitetaan vaatteita. Laatikon ulkopuoli jää piiloon, paitsi toki, kun sen avaa..
Levyt pätkittynä
Kasa levyjä
Laatikoiden sormiliitokset
Ennen laatikoiden tekoa olin päättänyt kuinka liitokset teen ja olin myös sitä testannus toisessa projektissa. Tämä oli ehkä tämän projektin työläin homma. Laatikoita on 8, sivuja 4, joissa jokaisessa on 2 päätä, joten 8 x 4 x 2 = 64 reunaa piti sahata alla kuvissa näkyvällä tavalla. Toki järkeilin niin, että jos ajan 4 reunaa kerralla, niin saan nopeemmin valmiiksi, tai virheet kertaantuu. Virheiltä en välttynyt, mutta ei mitään, mitä ei taltalla saanut kuntoon. Jos liitoksessa on millinkin erot, ei sitä saa mitenkään menemään edes hakkaamalla. Toki puu antaa periksi jonkin verran, mutta ei niin paljoa. Alkuun liitoksia joutui korjaamaan, mutta kun oppi näkemään silmällä tarkemmin, tuli jo parempaa tulosta ja työ nopeutui huomattavasti.
Liitoksen testailua
Liitoksen testi
Askeettinen sormiliitosjigi
Sormiliitos
Laatikon kasaus. Laatikko on jossain tuolla kuvassa.
Laatikon asennusta ja testausta.
Laatikot
Kiskot ovat täysin aukeavia teleskooppikiskoja, joissa oli painorajaa riittävästi ainakin vaatteille tms peruskrääsälle.
Laatikoston kasaus
Laatikosto ilman laatikoita.
Laatikoista tässä vaiheessa vielä puuttuu etulevyt, siksi ne näyttävät roskaisilta. Höyläsin niistä lakkapintaa pois, jotta etulevyn pystyy liimaamaan siihen suoraan.
Laatikot paikallaan
Otimme tässä kohtaa laatikoston jo käyttöön. Etulevyt tulevat myöhemmin, koska muut projektit ajavat hetkeksi tämän edelle.
Laatikoiden etulevyt
Laatikoiden etulevyihin ajattelin kokonaiset koivulevyt ja minulla oli jo jonkin aikaa hyllyssä ollut iso lankku loimukoivua, josta katsoin etulevyjen jälkeen jäävän leveyden puolesta vielä useaan kitaraan puuta.
Asiallisen kokoinen lankku
Viivan kohdalta lankku vannesahalla halki.
Video etulevyn vaiheista
Tekasin videon eri työvaiheista, jotka liittyi etulevyihin.
/
Pinnan työstöä
Konehöylä repii hieman loimukoivua ja sitä jouduin hiomakoneella vielä tasoittelemaan, mutta siirryin sikliin, kun pahimmat kolot oli tasattu. Siklasin kaikki levyt ja se kyllä toimii hyvin loimuisen puun kanssa. Loimu tulee paremmin esiin, kuin hiomalla. Höyläys olisi kaikista paras ja sitä koitin, mutta ilman kunnollista höyläpenkkiä ei siitä tule mitään. Kiilto oli höyläyksen jälkeen selkeästi paras, mutta siklattuna myös oikein hyvä. Siklaus oli hieman tuskallista, kun oikean käden peukalo alkaa oireilemaan vanhaa murtumaa siklausta tehdessä. Siksi tein levyn per päivä ja katsoin mikä seuraavana päivänä oli peukalon tilanne. Yksi levy oli vielä tässä vaiheessa kaksi paneelia.
Pinnan siklaus
Levy valmiina katkaisuun ja pintakäsittelyyn
Pintakäsitellyt levyt
Vetimen hahmottelua
Levyn liimaus laatikkoon
Valmis laatikosto
Tähän aikaan vuodesta ei aurinkoa näy, joten kötöstin lisälamppua ja vaimo napsi kuvia. Ei tuo sävy ja loimu tule oikein esiin tässä valossa, mutta kyllä nuista kuvista saa osviittaa hyvinkin.
Etulevyt on järjestyksessä, joten niiden kuvioissa pitäisi olla samaa ylhäältä alas sekä kuvio jatkuu vasemmalta oikealle. Jos puun syyt olisi voimakkaammat, tämä tulisi paremmin esille, mutta koivussa muutenkin syyt erottuvat heikommin.
Laatikosto soveltuu hyvin vaatteisiin. Itse laitan teepaidan pystyyn, joten niistä näkee hyvin, minkä paidat ottaa. Just laskin, että minulla on 30 teepaitaa yhdessä laatikossa. En kyllä tajua mitä niillä kaikella teen, mutta tulipa nyt laskettua tätä varten. Ehkä vois muutaman viedä verstaalle räteiksi.
Liu'ut toimii hienosti ja ne avautuvat täysin auki. Toki hieman niiden asennuksessa ja laatikoiden liimauksessa olisi saanut olla tarkempi, koska muutama laatikko irvistää pari milliä, mutta ei sinne hiiri pääse ainakaan edestä. Ja tämä johtuu joko pari astetta kierosta laatikosta, tai kiskosta. Ei minua häiritse eikä niitä taida kuvista kovin helpolla nähdä.
Elämisvaraa on laatikoston reunoissa siten, että ne ovat kiinnitetty eturunkoon ja takana ne eivät ole rungossa kiinni vaan niille on kynte, jotta eläminen ei näkyisi.
Kaikenkaikkian iso projekti, mutta kyllä tätä mielummin kattoo, kuin sitä laatikostoa, jota ikeasta katteltiin. Tässä vielä kuvat valmiista laatikostosta.
