Vanhalle kalakaverille Custom Telecaster kitara suomalaisista puista
Osa 2 (kaula, kasaus ja soittoa)
Tehtiin kaverin kanssa diili custom Telecaster tyyppisestä kitarasta. Itse olin kovin innoissani tästä projektista, koska kitarassa käytetään suomalaisia puita, joita olen itse jalostanut tukista puutavaraksi.
Saimme määriteltyä tulevalle rokin valtikalle seuraavanlaiset speksit:
- Loimukoivuotelauta 22 medium jumbo nauhaa
- Otelaudan radius 12
- Abalone otelautamerkit
- Reverse lapa, jossa pihlaja viilu sekä custom logo.
- Rouhee pihlaja kansi
- Puinen plektrasuoja
- Pyöristys kaulan ja rungon liitokseen.
- Tru oil (öljy) kaulaan ja lakkaa runkoon.
- Kromi potikat, talla yms.
- Telecaster mallille tyypilliset perusmikit.
Runko ja kansi
Rungon tervaleppä on kaadettu Pietarsaaren UPM tehtaiden lähettyviltä ja tukit on käsin vaivalla lumihangesta nostettu kärryyn. Tukit on sahattu soittokaverin kenttäsahalla ja lankut ovat kuivuneet n.3v ulkona ja useamman kuukauden sisällä ennen ensimmäistäkään toimenpidettä. Puussa on hyvä sävy ja ovat tasalaatuista. Pelkästä rungosta ei ole työvaihekuvia, koska jo alkuvaiheissa liimasin siihen kannen päälle.
Kansi on veljen kaatamasta pihlajasta, joka on sahattu lankuiksi samoihin aikoihin, kuin runkokin. Pihlaja on kovaa puuta ja kanteen sopivaa. Sävyä on paljon sekä loimuakin löytyy kannen puista. Puun kovuus ja loimu tekee siitä höylättävyydeltään vaikean, ja tässäkin projektissa tuli todettua, että liian lähelle tavoitepaksuutta ei kannata höylällä mennä; lohkaisee pian viimeisellä vedolla palasen ja sitä sitten saa korjailla.
 |
| Pihlaja lankusta siivuja vannesahalla |
 |
| Siivujen sovitus. Höylä repäisi ison palan pois kohdasta, jossa puunsyyt vaihtavat suuntaa. |
 |
| Sovitus ennen liimausta. |
 |
| Kannen puut liimataan yhteen. |
 |
| Kansi liimataan runkoon. |
 |
| Edelleen kannen liimaus runkoon. |
 |
| Vannesahalla rungon muoto sahataan lähelle tavoitetta. Alajyrsimellä sabluunan kanssa lopullinen muoto. |
 |
| Kaulataskusta tuli varsin tiukka. Myöhemmin joutui vielä työstämään käsin. |
 |
| Runko oli hieman liian paksu joten päätin kokeilla oikohöylää, mutta sehän sitten haukkasi isomman palan. |
 |
| Jälleen kerran pinnan tasaus tasojyrsimellä. |
 |
| Karu, mutta tästä oli hyvä jatkaa siklillä ja loput hiomalla. Käsihöylällä en enää uskaltanu. |
 |
| Ennen hiontaa oltiin jo lähellä tavoitetta (44,45mm). Sain huokaista helpotuksesta. |
 |
| Reunan pyöristys |
 |
| Kaulan kiinnitysholkkien paikat. |
 |
| Vannesahalla rungosta kulmikkaat kohdat pois, |
 |
| ja raspilla loput. Käsihöylääkin tässä käytin. |
 |
| Valmis pintakäsittelyyn. |
"Plekusuoja"
Päätimme tehdä myös plektrasuojan puusta. Ja siihen löytyi loimuista koivua pieni palanen, jonka halkaisin moneen osaan. Koivu on itse kaadettu Ullavasta ja tämä palanen on sitä pintaa, joka oli menossa takkaan. Kirveellä kun sen halkaisin, se halkesi juuri niinkuin loimuinen puu halkeaa, eli syiden mukaan aaltoilevasti. Hetken sitä ihmeteltyäni, otin sen parempaan talteen kuivumaan. Tätä samaa puuta on metrikaupalla taapelissa ja lankut on isoja, mutta alunperin en nähnyt sen olevan loimukasta.
Suoja on n. 4mm paksu ja hieman herkkä käsitellä, koska liimattava pinta-ala jää pieneksi palasten liitoksissa. Suoja kyllä kestää, kun se kiinnitetään runkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti