"Neljäs" kitara: Les Paul

Les Paul tyylinen kitara itselle

Osa 1

Osa 2

Pientä vaille valmis

Tämä oli järjestysnumeroltaan neljäs kitara, jonka aloitin jo pari vuotta sitten. Se on aina jossain kohtaa ottanut ison harppauksen, mutta valmistuminen tuntuu kestävän pitkään. 4 kitaraa valmistui tässä välissä ja muitakin isoja puutyöprojekteja. Tätä kirjottaessa kitaralla on useat treenit jo soitettu, vaikka tallaa ei ole maadoitettu ja piezon esivahvistin on tekemättä. Ne ovat valmiina viimeistään kun tekstin julkaisen, koska haluan ääninäytteen tähän mukaan. Tämä kitara tulee itselle omiin tarpeisiin.

Päivitys: Teksti on ollut julkaisematta, koska odottanut videota. Nyt kuitenkin vaan julkaisen tämän ja lisään videon joskus, kun aikaa sen tekemiseen on. Niin ja kitaralla on jo pari keikkaakin soitettu. Tämä on nyt minun luotto vehje, vaikka edelleen pari pikkujuttua...

Speksit

• Khaya mahonki runko, loimuvaahtera kansi.
• Khaya mahonki, wenge ja haapa kaula laminoitu.
• Kaula on aika jämäkkä D isolla volutella (alla kuvia).
• Otelauta on makassarin eebenpuu, loimuvaahtera listat.
• Otelaudan merkit on valkoista aitoa helmiäistä (White MOP), itse muotoiltu.
• Kaksitoiminen kaularauta
• Luusatula (kameli tai nauta, en muista)
• Kluson virittimet
• Schaller piezo talla
• Itse rakennettu esivahvistin, jotta signaalia voi suoraan käyttää kitaravahvistimeen sekä soundia voi "blendata" sähkömagneettisten mikrofonien kanssa.
• Seymour Duncan SH-4 ja SH-2n. 
• Kaulamikki oli aiemmin tekemässäni Randyssä, mutta siihen se ei sopinut. Tähän se sopii taas aivan loistavasti.
• Kitaran alempi 3-asentoisen kytkimen asennot: 
• Sähkömagneettiset mikrofonit
• Sähkömagneettiset mikrofonit ja tallan piezo mikrofoni 
• Tallan piezo mikrofoni
• 1 Volume potentiometri perus mikeille (sähkömagneettiset)
• Treble bleed kytkentä.
• 1 Volume piezolle.
• 1 Tone. 

Kuvia valmiista ja testisoitto

Tekstin alla on lisää vaimon ottamia hyvälaatuisia kuvia oikealla kameralla.

Testivideolla on pätkä biisiä ja sooloa siihen päällä. Boss RC3 loopperilla soitin ensin taustan ja siihen päälle jatkoin sooloilua.

Kun tuota testivideota muutaman kerran rämpyttelin, niin lopuksi käänsin säröä ja jäin hetkeksi vielä soittelemaan nauhoitusten jälkeen ja siitä tämä seuraavan videon idea sit lähti.

Saundi

Tämä on ensimmäinen kitara, jossa minulle riittää kitara, piuha ja putkivahvistin. Olen aina ollut raa'an saundin kanssa hieman varpaillaan eikä se minun korvaan ole sopinut. Aina olen kaivannut hieman ekvalisointia ja vähintäänkin kaikua, jotta saundi ei olisi niin sirkkelimäinen ja korvaa raastava. Toki vahvistin tähän vaikuttaa ehkä enempikin kuin kitara, mutta kuitenkin.

Rokkitouhuissa ja kotona minulla on Orange th-30 ja sen hyvin rajatut säädöt riittää. Hyvät lämpimät soundit lähtee puhtailla ja jos siihen haluaa kirkkautta, tai sellaista akustisen kitarasoundin matkimista, niin siihen piezomikki on ihan loistava. Pienellä säröllä voi soittaa myös dynaamisesti, kun volumea (treble bleed kytkentä) hieman säätä. Eli kevyemmin soitettuna lähtee puhdas soundi, mutta kovemmalla soitolla ääni säröytyy sen verran että karvat nousee pystyyn. Jos taas tarvitaan kunnon rokkia, niin sit vaan vahvistimesta hanaa lisää ja se on siinä. Soolosoundiin hieman tarttee lisä buustia pedaaleilla ja ihan djentti ei kyllä orangella lähde. Tai no lähtee mutta omalla tavalla...

Pintakäsittelyt

Khaya mahonki on huokoista puuta ja se on syytä "täyttää" ennen varsinaista lakkausta. Tämä oli ensimmäinen projekti, jossa sellakan kanssa pääsin tekemisiin. Sillä oli todella hyvä tehdä pohjatyöt ja aine on halpaa ja aika hajutonta. Tein sillä pohjat kuntoon kauttaaltaan.

Kun pohjat on kunnossa, oli aika laittaa ensimmäinen kerros lakkaa ja voi sitä hymyn määrää, kun vaahteran loimut pompsahtaa esiin. Kevät aurinkossa pinta on todella vangitsevan näköinen.

Väri

Ajatuksissa oli jokin oranssimainen bursti kitaraan. Burstin teki ammattilainen ja minä seurasin tarkasti vierestä alusta loppuun. Olin juuri tekemässä stratoa, johon tuli myös bursti, ni tämä sai toimia harjoitus/opetus kappaleena. Jälkikäteen mietittynä väriä olis saanut olla rohkeemmin, mutta kyllä se kaunis on näinkin.

Koko pintaan tuli vielä pari kerrosta lakkaa.

"Natural binding" eli reunassa oleva listalta näyttävä vaalea puu on samaa puuta kuin koko kansikin on.

Kasaus

Pinta oli helppo kiillottaa, kun tallan ja kieltenpitimien reikiä ei kannessa ollut. Toki se valmis pinta teki niiden teon melko jännittäväksi. 

Nauhatöiden jälkeen öljysin otelaudan tiikkiöljyllä.

Elektroniikka poteroiden kansissa on samaa oranssia, kuin kannessakin. Nuo oli ensimmäiset tekemäni värjäykset ja koitin niihin isolla ruiskulla saada pientä burstia. Väri ei kyllä mätsää tuohon ruskeaan mahonkiin, mutten aio tuota kenellekkään näyttää keikoilla.

Virittimet paikoilleen.

Kaularaudan peitelevy on myös loimuvaahteraa ja oransi väri päällä.

Kitara oli tässä tilassa pitkään ja useissa treeneissä. Tallapiezo ei ole vielä käytössä ja tuo irrallinen johto on siitä. Tone ei myöskään ole käytössä, enkä sitä ehkä soitoissa käyttäisikään. Rungossa on kaksi ylimääräistä reikää piezon volumelle ja kytkimelle. Talla täytyy vielä irroittaa ja tuolle piezon johdolle reikä porata elektroniikka poteroon.

Elektroniikat

Esivahvistin piezolle

Nettiä tuli asian tiimoilta kahlattua ja useita eri vaihtoehtoja löysin esivahvistimelle. Tilasin osat ja tuollaisen näppärän alustan, johon voi kokeilla kytkentöjä. Alkuun kaavion mukaan tehty vahvistin vahvisti liikaa ja soundi säröytyi eli jfet-komponentin jännite oli liian suuri (bias). Lisäsin vastuksia ja lopulta sain jokseenkin asiallisen soundin. Tuohon biassointiin varmaan olisi hieno laittaa pieni potentiometri, jotta säätäminen olisi tarkempaa. 

Alla kuvassa kytketty esivahvistin.

Elektroniikan saralla on kyllä paljon opeteltavaa. Pikkuhiljaa kun poteroa täyttää kaikella, niin alkaa johtoja mennä ristiin rastiin ja ei se enää oikein kivalta näytä, vaikka ei se sieltä kannen alta tarkoitus ole näkyä, mutta kyllä se pitäis tehdä katseen kestäväksi.

Melkein jo valmis

Taas on aikaa kulunut ja kitara on ollut käytössä vaikkakin pari juttua on selkeästi vielä vaiheessa. Schallerin piezo tallassa on hieman viilattavaa, koska ohuemmat kielet särisevät kuin sitara. Kuvittelin tallan olevan laadukas, ja kyllä se varmasti sitä onkin, mutta niihinkin nähtävästi mahtuu mukaan tällasia jotka hieman vaatii viimeistelyä. Esivahvistin pitäisi vielä toteuttaa niin, että virta on pois, kun plugi johto otetaan kitarasta. Käytännössä esivahvistin vahvistaa kokoajan, vaikka kitaralla ei soitakkaan. Patteri kuluu loppuun turhan pian. Ja saattaapa olla satulassakin yksi pikku juttu joka pitää vielä hoitaa...

Kauniina kevät päivänä räppäsin luurilla pari kuvaa.

"Valmis"

Alla olevat kuvat on vaimon ottamia ja kiitos siitä hänelle. Jossain kyllä itse käskytin kuvaamaan jotain tiettyä kohtaa, jotta jokin vaivoin tehty yksityiskohta näkyisi hyvin.

"Natural binding"

Soololovi pikkurillille

Pohjan lankut on täysin samaa puuta, mutta puun syyn suunta vaihtuu puolilla, siksi valo taittaa toisen vaaleammaksi.

Överi volute. Toivottavasti lapa kestää paremmin kuin aidon Gibson Les Paulin lapa

Kitaraa on nyt tullut jo pitkään soiteltua ja kaikki muut kitarat on jääny pölyyntymään. Tässä on omaan soittoon soundillisesti jo tosi moni asia kohdallaan. Les Paul on kaunis muodoltaan ja elegantti, joskin originelli omaa outoja ratkaisuja soittajalle ja tässä oon muutamia tehnyt paremmaksi, ainakin omaan makuun. Soololovin viiste helpottaa pääsyä ylemmille nauhoille sekä hieman poikkeava kaulan liitos myös. Montaa asiaa voisi vielä tehdä toisin ja näin tulee tapahtumaan seuraavaan Les Paul tyyliseen kitaraan. Kannen muotoilussa halusin korostetun kumpareen ja se taas aiheuttaa sen, että reunasta tulee ehkä hieman terävä. Sitä ei niin seisaalteen soitellen huomaa, mutta istualteen alkaa oikea käsi tykkäämään huonoa, kun se makaa terävän reunan päällä. 

Kauan siinä meni ja paljon uutta opin, mutta hyvän kitaran sain. Jos soittamiseen kyllästyy niin ihan kivalta se näyttää seinälläkin. Kiitos käynnistäsi!!

Custom kitara: Magpie

Asiakkaan suunnittelema malli: Magpie

Tämä tarina sai hieman yllättäen alkunsa, kun lankkuja kauppasin facebookissa vastaan tulleeseen kyselyyn. Muutama sana vaihdettiin ja pian keskusteltiin kitaroista ja sellaisen tekemisestä. Asiakas alkoi suunnittelemaan mallia ja minä nostin runkopuut ja kaula-aihion sisälle kuivumaan. Pikkuhiljaa edettiin pienissä askeleissa kohti päämäärää tietämättä vastassa olevista haasteista.

Asiakas oli Benjami Montonen, jolla on paljon kokemusta eri kitaroista, niiden tekniikasta, mikrofoneista ja tietämystä millimetrin tarkkuudella eri kaulojen vahvuuksista sekä myös puutöistä. Hänellä oli tarkka ajatus väreistä ja puulaaduista ja alunperin pihlajasta tämä kaikki lähti liikkeelle. Pihlajaa en myynyt, mutta sain tehdä tämän kitaran.

Tekstin lopussa on lisää kuvia valmiista soittimesta.

Voit seurata tekemiäni puutöitä myös
https://www.instagram.com/isohannicustom/

Testivideo

Ostin Boss rc-3 loopperin aikaa sitten, jotta voisin sillä tehdä näitä testivideoita ja muutenkin jammailla itekseni. Jammailut on jäänyt vähiin, mutta kyllä sillä tällaisen videon sai aikaiseksi. Orange vahvistimen kans kaikki oli helppoa, mutta Marshallin kanssa hankalampaa, kun efektilenkissä oli jo G-Major ja säätöjä miljoona. Jotain kuitenkin sain kuulumaan ja tässä näytettä. Videon lopussa käyn kaikki mikkivaihtoehdot läpi puhtaalla ja säröllä.

Speksejä

• Asiakkaan suunnittelema malli ja toiveitten mukaan tehty kaulaprofiili. Profiilia myös testailtu työvaiheen aikana pariinkin otteeseen.
• Runko 47mm paksu. Tervaleppä (40mm) ja loimupihlaja kansi (7mm).
• Viisiosainen kaula loimupihlaja ja pähkinä.
• Otelauta sekä otelaudan listat on samaa loimuvaahteraa.
• Soololovi
• 24 nauhaa
• Kamelin luusatula
• Schaller Hannes talla
• Rautia Guitars mikit
• Schaller lukolliset virittimet
• 16" radius
• Tru-oil pintakäsittely
• Loimuvaahterasta volumepotikan nuppi ja kaularaudan peitelevy.
• Lintuaiheinen upotus otelautaan sekä lavan taakse koristeveistos.

Lähtötilanne

Pari kuvaa ihan alkuvaiheilta. Pihlajasta sahattu aihio kaulaa varten, CNC-jyrsimellä muotoon jyrsitty runko- ja lapasapluuna sekä oikein roskainen pihlaja lankku.

Kaula-aihio oli sahattu aika hyvin säteen suuntaisesti ja syyt olivat suoria.

Kanteen tuleva pihlajalankku pyöri pitkään verstaalla ja välillä ajattelin, että laitan sen klapeiksi, kun tilaa tuntui olevan vähäsen. Jonnekkin ylähyllylle sain sen piiloon ja tätä projektia varten ajattelin sahata siitä palasen ja höylätä. Luotin kyllä siihen, että kauniin kannen lankusta saa, mutta mitään laatuluokitusta tuolle ei kyllä voi antaa. Pienellä jalostuksella siitä kuitenkin tuli erittäin kaunis ja omaperäinen.

Runko

Runko on tukkina hommattua tervaleppää, jonka sahuutin ja kuivatin itse. Siitä ei kuitenkaan kuvia tässä tekstissä ole. Kanteen valikoituinut pihlalankku ensin täytyi sahata irti ja höylätä. Tämän jälkeen halkaista ja höylätä lisää ja kuvat kertokoon, kuinka matka roskaisesta lankusta kauniiksi kansipuuksi meni.

Kannessa on vahvat syykuviot sekä loimua. Tällaista pihlaja kantta ei kaupoissa ole saatavilla. Itselle on lankkuja kertynyt ja olen niitä myynyt myös. Tarkoitus on ollut jalostaa kansia enempi ja myydä niitä tarvitseville.

Kaulatasku

Kaulataskuun en käyttänyt sapluunaa, koska kaulan mitat olivat eriä, kuin minulla olevat sapluunat. Keräsin vaneria kaulataskun kohdalle kaulan ympärille ja puristin ne runkoon kiinni. Otin kaulan pois ja ihan hivenen verran vielä tiukensin taskua. Tämän tavan löysin jostain youtubesta Crimson Guitarsin videolta.

Kaulataskusta tulee näin erittäin tarkka ja kaula sopii siihen justiinsa. Mikäli pintakäsittelynä olisi lakka, tämä olisi liian tiukka tasku.

Peitelevy elektroniikalle

Elektroniikalle jyrsitään kolo runkoon ja siihen täytyy laittaa kansi. Hetken kaivoin laatikkoa, jossa on erikoisempaa puuta on ja sieltä löytyi 2 selkeää vaihtoehtoa: auringossa harmaantunut vanha koivupahka sekä valtavasta pihlajasta irtisahattu pahka. Kyseinen pihlaja voi olla samaa puuta kuin kansi, mutta tästä en ole varma. Samana päivänä ne kuitenkin on kaadettu ja sahattu lankuiksi. Tuo kuvassa ylempänä on sapluuna kannelle. Peitelevyksi valikoitui pihlajapahkasta tehty.

Kannen porailut

Schaller Hannes tallalle tulee reikiä ja mikeille myös porasin aloitukset poralla, jotta kolosta tulisi mahdollisimmat tiivis. Mikkikehyksiä ei laitettu, joten tarkkana sai olla näissä hommissa. Jyrsinterällä sama onnistuisi, mutta minulla ei ollut niin pientä jyrsinterää, jolla saisi niin tiukan pyöristyksen kulmaan.

Elektroniikka potero, peitelevy ja tallan asennusta varten jyrsityt kolot.

Kaula

Kaulan tein laminoimalla pihlaja-aiohiosta sahatusta kolmella rimalla sekä ohuemmilla pähkinä rimoilla. Laminointi vähentää kaulan elämistä. Lapa kuitenki tuli yksiosaisena.

Asiakkaalla oli ideana lintuaiheinen veistos lavan taakse, kun muutenkin kitara on lintuaiheinen. Sitä palloteltiin jonkin aikaa, jotta se olisi sopiva tuohon kohtaa lapaa niin, että virittimet sopii ja että siinä on symmetriaa. Tällaista en ollut ennen tehnyt, mutta innostuin kyllä heti. Koristeveistos on kiinnostanut jo pitkään, mutten vielä siihen ole niin perehtynyt. Tämä on kuitenkin varsin pieni veistos, mutta kyllä siinä jo alkuun pääsi.

Tässä vaiheessa jälki ei ollut kovin kuvauksellinen, eikä lopputuloksestakaan oikein ollut varmuutta.

Pikkuhiljaa sain kaivettua sieltä linnun nokkaa esiin.

Silmälle tein pienen kolon, jonka täytin epoksilla ja siihen sekoitetulla eebenpölyllä. Luulin, että joutuisin tekemään silmän päälle vielä ohuen kerroksen kirkaalla epoksilla, jotta silmästä tulisi kiiltävä. Helpotukseksi se kuitenkin oli heti kiiltävä märkänä ja vielä kuivuttaan, joten sain todeta silmän valmiiksi.

Myöhäisempi kuva pintakäsittelystä.

Kaula veistettiin loivaksi C:ksi ja muoto kyllä sopi omaankin kouraan. Jos tätä vertaan tekeillä olevaan Les Pauliin, niin tässä on selkeästi pyöreämpi profiili ja Randyyn verraten kaula on tässä paksumpi, jonka koen hyvänä asiana. Randyn kaula on vaan kertakaikkiaan liian ohut. Tällaisen kaulaprofiilin toivoisin tekeväni myös itselleni seuraavaan suunnitteilla olevaan kitaraan.

Otelauta

Otelautaan valikoitiin loimuvaahteraa ja vaikka kuvassa näyttää, että nauhaurat olisi jyrsimellä sahattu, niin ne ei ole. Otelaudan sivuissa on listat jotka on täysin samaa puuta kuin itse otelautakin. Sahasin ne erikseen aihiosta irti, jonka jälkeen sahasin otelautaan urat. Tämän jälkeen liimasin listat paikoilleen ensin toki nekin höylättynä. Mielestäni tämä on niin hyvin tehty, että oikein harmittaa, ettei sitä minun näkemää vaivaa kukaan huomaa ilman, että asia otetaan puheeksi. Mutta näistä pienistä yksityiskohdista kertyy pikkuhiljaa kokonainen taideteos.

Asiakas suunnitteli otelaudalle lentoon lähtevän harakan sekä jalan jälkiä ja vauhtiviivoja. Alla kuvia joistakin vaiheista ja alkuun oli vain palanen eebenpuuta, abalonea ja valkoista helmiäistä.

Valmiiksi piirretystä kokonaisuudesta kun palastelee sopivat osat, niin homma helpottuu. Linnun jokainen osa mietittiin asiakkaan kanssa, että mistä materiaalista ne tehdään.

Osien muotoilu on mukavaa hommaa hyvällä sahalla ja itse tehdyllä sahauspöydällä. Lopuksi viilaten jokainen sauma saumattomaksi.

Palasien upotus otelautaan taas on itselle paljon haastavampi vaihe varsinkin, kun otelauta on vaalea. Millin virhe saattaa olla todella häiritsevä. Ensin tein veitsellä viillot otelautaan ja pienoisjyrsimellä hiljokseen jyrsin kolot. Tätä hommaa en iltaisin väsyneenä tehnyt, vaan pienissä osissa pirteänä, jotta upotus olisi tarkka. Toki aina on oppimista tapahtuu, mutta kyllä lopputuloksesta tuli hyvä. Epoksilla täyttö ja viilalla kaikki otelaudan tasalle.

Jalan jäljet hahmottelin asiakkaan suunnitelmasta ensin kynällä suoraan otelautaan ja veistoraudalla tein pienet urat, jotka täytin eebenpölyllä ja epoksilla.

Kuivunut epoksi lähtee viilalla nätisti pois.

Kitaran kaulasta tuli tosi hyvä ja sointi on myös hyvä, kun sitä pääsi valmiina testaamaan. Taas erottuu Schaller Hannes edukseen sekä toki luusatula ja hyvä kaulaliitos. Akustisesti kitara soi kirkkaasti ja pitkään. Kuvassa ei loimuisen otelaudan loimun oikein näy, mutta kyllä ne sieltä vielä pompsahtaa esiin.

Pintakäsittelyt

Värinä asiakkaalla oli turkoosi ja kerman yhdistelmää. Kansi ja lapa siis turkoosista, jota vaivalloisesti yritin sekoitella sinisestä, vihreästä ja valkoisesta pigmentistä. Mikit ja mahdollisesti muita osia kerman värisenä. Volumepotikan nuppi ja kaularaudan peitelevy oli lähes samaa väriä, kuin mikitkin, niin niitä en lopulta enää värjännyt.

Testilankku täyttyi pian eri testailuista ja kun täytyi myös testata eri tapoja, kuinka väri saadaan kanteen ja lapaan. Parhaimmaksi osoittautui ensin kevyt pohjakerros kirkasta tru-oilia ja sen päälle sävy tru-oiliin sekoitettuna. Myös sekoituksen levitystapaa joutui hieman harjoittelemaan. Ja kun jonkinmoinen tatsi hommaan löytyi, oli sitten siirryttävä kannen kimppuun. Kanteen tuli värin päälle vielä usea kerros kirkasta tru-oilia, muttei kuitenkaan niin paljoa että pinta menisi "kiinni". Tässä selkeästi vielä pinnassa erottuu puun syyt sekä myös tuntuvat.

Lapaan vielä dekaalit paikoilleen ennen kirkkaita tru-oil kerroksia, mutta kuitenkin värin päälle.

Väri ja koko pintakäsittely tapa osoittautui hyväksi. Pihlajan omat sävyt ja loimut erottuu värin alta hyvin.

Kaularaudan säätöruuvin peitelevy

Peitelevyksi tein pienen mallinnoksen kitaran lavasta. 

Nauhatyöt ja elektroniikat

Sähkötöitä en tähän kitaraan tehnyt vaan asiakas itse teki ne. Paljon niistä silti tuli opittua, kun kytkennät selvästi laajemmat, kuin aikaisemmissa projekteissa. Suomalaisen Rautia Guitarsin mikrofoneista tuli iso nippu johtoja ja ne ovat perus mikkejä paljon monipuolisemmat. Soundeja on tullut ihmeteltyä ja varsinkin niitä eri vaihtoehtojen välisiä eroa.

Nauhatöistä en kuvia laita, koska ne on aika tylsiä. Toki erittäin tärkeä vaihe rakennuksessa, mutta ei mitenkään erilainen kuin muissa kitaroissa.

Valmis kitara

Haluan kiittää Benjamia tämän kitaran tilauksesta, korkeasta vaatimustasosta ja hyvästä tietämyksestä. Projektia on ollut mukava tehdä ja ideoita on ollut hieno heitellä puolin ja toisin. Toivottavasti kitarasta tuli asiakkaan toiveita vastaava. 

Kokonaisuudessaan tämä oli pitkä projekti, mutta mielenkiintoisia vaiheita oli paljon ihan suunnittelusta alkaen. Haasteita myös riitti paljon. Muoto on omanlainen, paljon on yksityiskohtia ja osat on laadukkaat. Koko projektissa on ollut tekemistä monesta eri osa-alueesta: puutöitä, koristeveistoa, koristeupotuksia, metallitöitä (vähän), elektroniikkaa ja pintakäsittelyä (väri). Nämä ja jatkuva huolenpito, että kitarasta tulee hyvä soitin ja että se oikeasti myös soi. Soitinrakennus on vaativaa, kun kaikista osa-alueista tulisi olla hyvin perillä. Tässä on suurin oppimiskäyrä tapahtunut ehkä elektroniikan osalta, vaikka lavan taakse tehty koristeveistos on minun ensimmäinen. Jos näitä olisin tehnyt 10 samanlaista, niin olisin ehkä jo kyllästynyt, mutta yksittäiskappaleena vaiheet olivat sopivan vaihtelevia ja kaikista kertyi opittavaa.

Tässä vielä lisää kameralla otettuja kuvia. Klikkaamalla isoksi.

Kiitos käynnistä!