Ensimmäinen tekemäni basso
Eipä muutama vuosi sitten käyny mielessäkään, että bassoa lähtisin rakentamaan. Aluksi hieman jopa epäröin, mutta pian asia alkoi kiinnostamaan ja projektia suunniteltaessa tuli niin hyviä ideoita, että innostuin asiasta kunnolla. Meininki on rouhee, aktiivimikki pelkällä volumepotikalla ja kaksi kieltä.
Materiaaleina perinteiset tervaleppä runko ja vaahtera kaula, mutta eksoottisena lisänä wenge otelauta. Runko värjätään ja kaulan lapa myös.
Runko
Tervaleppää löytyi hyllystä suoraan. Liimauksen jälkeen on höyläykset ja sitten vannesahalla muoto esiin.
Thunderbirdissä keskiosa on reunoja paksumpi. Tässä toteutin sen tasojyrsimellä, eli rungon vieressä olevien palikoiden päällä liukuu kelkka, jossa jyrsin on. Suoran linjan hain pöytätason sivulta, enkä nuista kahdesta palikasta. Jyrsimen jättämät jäljet siivosin käsihöylällä.
Basistilla täytyy olla vatsaa, josta matalat äänet resonoivat runkoon. Tämä maksimoidaan tekemällä ns. Belly cut. Kuvan jälkeen suurensin vielä viistettä.
Tarkoituksena oli tehdä runkoon hieman sellaista poltetun puun näköistä meininkiä tai ainakin sen suuntaista. Ensimmäinen askel siihen oli tehdä viiltoja runkoon. Alla kuvassa olevat viivat hahmottelin merkkaamaan viillon paikkaa. Basson runko tuli täyteen näitä viiltoja, jotka paremmin näkyvät värjättynä.
Viillot tein kuvassa näkyvällä veistoraudalla ja tekeminen itsessään oli oikein mukavaa ja terapeuttista. Taltalla koitin hukkapalaan ensin, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Tässäkin kohtaa oikea työkalu teki vaiheesta mukavan.
Runkoon vielä mikin, elektroniikan ja patterin potero ja toki kaulatasku. Sitten vain pyöristykset ja paljon hiontaa.
Kaula
Kaulan kanssa joutu hieman katteleen netistä, että minkäkokoinen kaksikielinen kaula pitäis olla. Lähdin kuitenkin suoraan liikkeelle reilulla määrällä.
Lankusta pala pois. Pala halkaistaan kolmeen osaan, joista yksi pyöräytetään 180 astetta pitkittäin ja nuo kolme palasta liimataan takas yhteen. Tällä tavoin kaulan elämistä pyritään minimoimaan.
Tein pienen hahmotelman kaulan profiilista, jota asiakas kävi myös testaamassa. Kaula ei voi olla liian pyöreä, koska se on kuin harjan vartta pitäisi kourassa, mutta kuitenkin kaulan on tunnuttava kaulalta.
Onhan se kapoinen varsinkin edelliseen seiskakieliseen verrattuna, mutta kyllä tuossa on tuntumaa.
Otelauta
Hetken pähkäilin otelaudan materiaalin kanssa, mutta viimein eteeni tuli wengelankku, joka oli hyllyssä odottamassa tätä hetkeä. Wenge on kovaa puuta ja kyllä sitä paljon käytetään myös otelautaan.
Maltan risti
Otelautaan ei muita merkkejä tullut kuin maltan risti sekä toki sivuille valkoiset dotsit. Maltan risti on hieno, mutta hieman vierastin sen toteuttamista. Minulla ei tässä kohtaa vielä ollut oikeita työkaluja tähän, mutta aloitin homman silti. Mustan osan tein eeben puusta ja reunat valkoisesta aidosta helmiäisestä. Ajattelin, että kunhan saan osat pätkittyä sinnepäin, niin hion ne oikeisiin jiireihin ja radiuksiin.
 |
| Helmiäiset sahattuna, mutta hiomatta. |
 |
| Reunat sahattuna, mutta hiomatta. |
Pikkuhiljaa palaset lähentyvät toisiaan ja kun aikansa niitä virittelee, niin se näyttää ihan hyvältä.
Mutta jos pikkusen liikauttaa jotain väärin, niin koko kasa heilahtaa.
Hankalaa oli saada kohdistettua risti oikeaan kohtaan, sekä merkata sen reunat. Mutta kun sen sai tehtyä, niin sit vain pikkujyrsintä kehiin. Ja pian ne kalikat upposi otelautaan. Toki tässäkin sai tarkkana olla reunojen ja syvyyden kanssa, kun eeben puu ja helmiäinen olivat eri paksuisia.
Kokonaisuuden asettelin tarkasti paikalleen ja täytin eebenin ja helmiäisen välissä olevan pienet kolot epoksilla, johon olin sekoittanut eeben puusta hiottua jauhetta. Helmiäisen ulkopuolella olevat kolot täytin taas wengen hiontajauheella ja epoksilla. Ei niissä isoa värieroa ole, mutta ero kuitenkin.
Tältä projekti näytti tässä kohtaa. Lavassa oleva nimi hahmottui myöhemmin oikealla fontilla.
Seuraavaan tekstiin sitten tulee värjäykset ja eipä tuo sitten kaukana ole valmiista bassosta, joten jonkin moista soittonäytettä on luvassa myös minun 5 wattisen pikku Yahaman kautta.
Heroes Don't Ask Why
