Pieni koivuinen pöytä

Pieni koivuinen pöytä

Tein koivuisen pöydän, jonka tarkoitus on olla asiakkaalla apupöytänä/työpöytänä. Tarkoituksesta johtuen, pöytä on korkeampi, kuin tavallinen ruokapöytä. Korkeuden määrittelin oman kämmenen tasolle, eli kun seison suorassa, koko kämmen juuri ja juuri osuu pöydän tasoon. Pöytä on rakenteeltaan hyvin kevyt, mutta kuitenkin hyvin suoriutui testissä, jossa reippaasti istahdin pöydän päälle. Minkäänlaista nitkaamista ei ainakaan vielä ole havaittu. Kaikki liitokset on puutapein ja liimaten. Runko on valkolakattu ja kansi käsitelty Osmo colorin harmaalla öljyvahalla. Kansi hieman huonosti otti sävyä, vaikka kahteen kertaan käsittelin. Oletan, että kovaa koivua ei olisi kannattanut hioa niin sileäksi (400 karkeus).

Olen itse kaatanut tämän koivun ja vaakavannesahalla sahuuttanut 63mm lankuiksi ja ne on kuivunut taapelissa muutaman vuoden. Otin lankut sisälle useaksi kuukaudeksi ennen työn aloitusta. Vääntymistä en havainnut lankuissa ennen työn aloitusta.

Koko pöytä on tehty alla kuvassa näkyvästä yhdestä n. 2m lankusta. Eurolavasta ja huskusta voi hahmottaa lankun leveyttä. Näitä samaisia lankkuja jäi vielä kymmeniin pöytiin. Toki tukkeja oli paljon enemmän kuin yksi.

Lähtötilanne. Ensin lankku katki keskeltä.

Lankusta rimoiksi

Rimat ryhmitellään, oikastaan ja liimataan.

Minulla on höylä, jonka tasohöyläys puoli ottaa maksimissaan 25cm leveä tavaraa. Tein kannen kolmessa osassa ja jokainen osa oli alle 25cm. Höyläyksien jälkeen liimasin levyt lopulta yhdeksi.

Kannen viimeinen liimaus

Kannen päädyn siivous käsisirkkelillä ja itsetehdyllä ohjurilla.

Sivujen höyläys.

Kannen työstön kanssa oli suurimmat ongelmat. Koivu on kovaa puuta ja muutamat kohdat aiheutti höyläys vaiheessa paljon tuskan hikeä. Käsin höyläämällä täytyy terän olla viimeisen päälle hyvä, mutta jälkeen päin viisastellen, minulla näin ei ollut. Muutamien lohkeamisien jälkeen siistin paikat siklillä ja muutaman pienen oksakohdan täytin epoksilla ja viimeistelin pinnat hiomalla. Hieman harmittaa, että näistä pienistä hankalammista kohdista jäi kuvat ottamatta. Lopuksi jyrsin vielä viisteet kannen reunoihin.

Rungon valmistus

Jalat tein siitä toisesta lankusta, joka rimoista jäi jäljelle. Vannesahalla siitä sai nätisti sahattua neljä jalkaa, jotka kapenevat alaspäin. Ilman kavennusta ei lankusta olisi enää saanut neljää jalkaa. Hetken mietin, että millä sahaan sen vinoon, mutta onneksi muistin omistavani vannesahan, joka kyllä on paras kone minun verstaalla. Toiseksi paras on se hieman alimitoitettu höylä, jolla tein vannesahalla sahattujen jalkojen pinnat tasaiseksi.

Jalkojen sahaus vannesahalla

Runkoon tuli olkatappiliitokset, jotka vahvistetaan sivulta päin erillisillä tapeilla. Tapit tein itse samasta koivusta.

Sirkkelillä sivutukeen kavennus, taltalla lähti sit loput.

Jalkaan poralla lovi

Ensimmäinen liitos,7 jäljellä.

Oksaisen jalan vahvistus

Lankusta löytyi iso oksa, joka lopulta tuli melkolailla keskelle jalkaa. Päätin siivota ja vahvistaa sen hukkapalalla.

Suurin osa oksasta jyrsitty pois.

Paikattu

Runko kasattuna liimalla.

Kuvassa näkyy ne pienet tapit jalan sivuilla, sekä viisteet kannessa ja jaloissa. Kantta ei kuvassa ole kiinnitetty.

Pöytä valmiina pintakäsittelyyn

Pintakäsittely

Kansi oli kovaa koivua ja olin hionut sen 400 karkeuteen asti. Epäilen, että siitä syystä ei harmaa sävy imeytynyt puuhun haluamallani tavalla ainakaan yhdellä kertaa, joten laiton vielä toisen kerroksen osmoa pintaan. Sävyä tuli lisää ja pidin lopputuloksesta, mutta jos tätä vertaa hieman aiemmasta tekstistä löytyvään laatikkoon, niin ero on aika iso. 

Kansi on kiinnitetty kelluvasti runkoon pienillä puupalikoilla. Silloin kannelle jää elämis tilaa vielä hyvin. Kansi oli silti tukevasti paikoillaan ja koko pöydän pystyy nostamaan kannesta.

Pöytä oli mukava projekti kaiken kaikkiaan. Toivotaan, että on asiakkaalla kovalla käytöllä. Voin luvata pöydälle epämääräisen takuun, joka kattaa melkein kaiken.

Jackson RR tyylinen kitara osa 6 (pintakäsittelyä ja kasausta)

Jackson Randy Rhoads mallisen kitaran pintakäsittelyä ja kasausta

Kaikki vaiheet:
RR kitara osa 1 (runko)
RR kitara osa 2 (kaula)

RR kitara osa 3 (otelauta)

RR kitara osa 4 (takapakkia)
RR kitara osa 5 (viimeiset puutyöt)

RR kitara osa 6 (pintakäsittelyä ja kasausta)

RR kitara osa 7 (Final)

Pohjustus ja pintakäsittely

Koko kitara tuli kauttaaltaan hiottua karkeudet läpi aina 4000 karkeuteen saakka. Nauhat otin myös otelaudasta pois, jotta hionnan sai toteutettua kunnolla. Hionnan jälkeen sellasella vessapaperia kovemmalla nukkaamattomalla paperilla levitin ohuita kerroksia joka puolelle. Kerroksia tuli n.5 ja kitara sai jonkinmoisen pinnan. Tässä kohtaa täytyy todeta, että kerroksia pitää lisätä vielä monta. 

Käsittelyn toteutin Tru oil asetukkiöljyllä, jossa on jotain kovettuvia hartseja mukana. Pinnasta tuli todella miellyttävä, eikä kädet hikoa soitossa läheskään lakattuun kaulaan verrattuna. Vertailu oli helppo, kun tekemässäni stratossa on muoviselta tuntuva 2 komponentti lakka. Ehdottomasti käsittelen kaikki tulevat kaulat tuolla aineella ainakin siihen asti, että jotain muita löydän vaihtoehdoiksi. Aiheesta lisää vielä lopussa.

Ensimmäiset öljykerrokset

Satiininen kiilto

Nauhatyöt

Sitten vain nauhat tarkasti samoille paikoille ja teipit otelautaan. Sähköteippi ei tämän kokemuksen mukaan sovellu öljykäsitellyille kauloille, mutta luulen että tilanne korjautuu seuraavissa käsittelyissä. Sähköteippi siis jotenkin sotki sitä pintaa ja sen hieman tuntee sormissa. Ei se pahasti haittaa tässä vaiheessa.

Nauhojen kiillotus

Sähköt

Potikoille tein pienen potero, mutta kyllä ne sinne kaikki mahtui. Aika tarkkana sai olla juottamisen kanssa, ettei polttanut johtoja tms.

Visakoivuinen peitelevy kiinni. Levy jäi tässä kohtaa vielä käsittelemättä.

Sitten tapahtui jotain maagista ja kuvat näiltä vaiheilta jäi ottamatta. Eli siis kitaran lopullinen kasaus ja äkkiä kitaran ensimmäiselle keikalle. Kiire tuli lopussa ja esimerkiksi otelaudan sivudotseja viilasin backstagen puolella. Keikka meni hyvin ja kitara toimi paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Kaula on todella hyvä ja tilutukseen paras omistamani kaula. Mikit toimii varsinkin kasarihevissä hyvin ja puhtaat soundit yllätti etenkin tallamikissä.

Kitara ei suinkaan ole vielä valmis. Pieniä viimeistelyjä on vielä jäljellä. Kaulamikki pysyy hyvin paikoillaan ilman mitään ja tallamikki on pienellä puukiilalla kiinni kehyksessä. Nämä asiat on tarkoitus vielä tehdä loppuun sekä myös kaularaudan visakoivuinen peitelevy ja logo tms. lapaan. Tässä vaan taitaa käydä se perus, että seuraavat jo aloitetut kitarat menee tämän viimeistelyn edelle. No pitää ottaa järki taas käteen ja tehdä asiat loppuun ennen seuraavaa. Ääninäyte on myös tarkoitus väsätä tällä ja stratolla myös.

Pienempiä puutöitä (laatikon ovi, laatikko, tarjotin)

Kevään ja kesän aikana valmistuneita pieniä töitä

Ettei nuo meneillään olevat kitaraprojektit valtaa koko blogia, niin päätin kirjoittaa tekstin muutamista pienemmistä töistä, joita on kesän ja syksyn aikana valmistunut.

Seinälaatikkoon ovi

Päätin jo seinälaatikkoja  tehdessä, että ainakin yhteen teen myös oven. Itse laatikko oli pihlajaa, joten myös ovi sai luvan olla pihlajaa. Olin pienemmistä pihlaja rangoista sahaillut ohuita lautoja ja ne sopivat hyvin tähän hommaan. Palikat valittuna ja höylättynä tilanne näytti tältä:

Keskiosan liimaus

Liimauksen jälkeen jälki oli rumaa, mutta keskenhän se on muutenkin. Kuvassa hämärästi näkyy lyijykynällä piirretty ruutu ja vielä tässä vaiheessa näytti siltä, että tämä epäonnistui.

Kun kehyksen asetteli levyn päälle, sai huokaista helpotuksesta, kun reikiä ei tullut näkyville.

Levystä reunat suoriksi sirkkelillä. Kuva on ajalta, jolloin yritin taistella sirkkelinpölyä vastaan. Täytyy sanoa, että sirkkeli voitti, vaikkakin tilanne on tällä hetkellä huomattavasti ammattimaisempi, eikä imurin letkuja ole pöydällä tai sahauskelkassa.

Levy sahattuna ja höylättynä. Kuvassa hyvin näkee nuo muutamat lovet, jotka onneksi jäi kehyksen alle piiloon.

Kehyksen kynteet ja ohennuksen tein sirkkelillä, jossa terä upotettu alas niin, että vain muutama milli leikkautui sahattavasta kappaleesta.

Loput kynteestä tein vanhalla urahöylällä.

Kasasin kehyksen liimalla, sekä tein levyn reunoihin koriste ohennuksen. Tämän jälkeen liimasin levyn kehyksiin ja tein lopullisen pintakäsittelyn. Tästä työvaiheesta en löytänyt kuvia, mutta lopputulos on tässä:

Sekä laatikko että ovi on käsitelty Osmo colorin värittömällä öljyvahalla. Kuvassa väri pahasti vääristää punaiseksi, jota se ei kyllä ole luonnossa.

Seinälaatikko

Taas yksi laatikko jostakin tuntemattomasta raidan tapaisesta, mutta vaaleasta ja kevyestä puusta, jonka päätin käsitellä Osmon colorin harmaalla öljyvahalla. Öljyvaha imeytyi tosi hyvin puuhun yhdellä käsittelykerralla ja väristä tuli mielestäni hyvä.

Pinnan käsittely

Onnistunut pintakäsittely

Tarjotin

Sen verran monta kertaa on äitienpäivänä, isänpäivänä ja synttäreinä kannettu aamupalaa ja kakkua vuoteisiin, että oli jo korkea aika tehdä tarjotin tähän kyseiseen tarkoitukseen. Voi sitä tietenkin muutenkin käyttää, mutta juhlapäivän aamuihin se on suunniteltu. Se ei nitkaa niin kuin muoviset tarjottimet, jos esim kannussa vie juotavaa terassille. Ja sen voi laittaa lattialle pienen pöydän korvikkeeksi ja siitä sitten lapsille iltapalat tv:n ääressä tai ruovalle lasi viiniä.

Minulla oli testimielessä pieni pala sävykästä koivua ollut tallissa kuivumassa ja siitä päätin tehdä tarjottimen pohjan. Ensin vannesahalla lankku halki.

Halkaistu lankku

Työvaiheista ei ole paljoa kuvia, mutta lyhykäisyydessään näin: Lankkujen oikaisu ja pintojen höyläys, liimaus, sopivien pihlajien etsintä, kynteen teko pohjaan, vannesahalla pääty puut oikeaan muotoon, poraten hantaaki ja pihlaja lautojen liimaus pohjaan. Sen jälkeen jalat pihlajasta ja niille kiinnikkeet pohjaan. Jalat voi taittaa tarjottimen pohjaa vasten, kun tarjotin on esim pöydällä. Lopuksi käsittely värittömällä öljyvahalla.

Tarjotin on todettu hyväksi ja riittävän isoksi, joskin hieman painava, mutta sitä voi myös käyttää pienenä pöytänä. Hieman lyhyemmät jalat olisi toki riittänyt.