King V tyylinen 7-kielinen

Jackson King V tyylinen 7-kielinen kitara

Randy isoveli sai alkunsa jo ennen Randyn valmistumista. Jonkun verran löytyi pohjaa sapluunoista, mutta tähän tuli tasamittaiset sakarat ja pienemmät, mitä RR tyylisessä. Mutta paljon on samaa myös esim lapa. Itse tykkään enempi tästä King V mallista, vaikka en sitä vielä aiemmin tiennyt.

Meininki on jokseenki sama: suomipuut eikä sävyä, mutta kiinteä talla ja seittemän kieltä!

Runko ja kansi

Runko itse sahattua tervaleppää ja pitkästä tavarasta on mukava lähteä liikkeelle.

Nuo pykälät on jätetty, jotta rungon liimaaminen on helpompaa.

Kanteen valkattiin pihlajaa muutamista hyvistä vaihtoehdoista ja kaikista sävykkäin oli mieluisin. Samasta lankusta on muuten tehty parit kannet Telecastereihin.

Runko ja kansi on aika suoraviivaista meininkiä, enkä niistä nyt enempää kuvia laita. Alla olevassa kuvassa poraan pylväsporakoneella isolla terällä jakin rööriä. Jäljestä tuli tosi hyvä. Kuvasta ei taida saada selvää, mutta mun vasen jalka näkyy alhaalla ja kitaran kaula on lattiaa kohden. Tämä on niitä työvaiheita, joissa kötöstykseen menee enempi aikaa, kuin varsinaisen työn suorittamiseen.

Kaula ja otelauta

Kaulaan valikoin hyvää vaahteraa ja jonkin verran pystyin käyttämään Randyn sapluunoita apuna. Otelautaan loimukoivua.

Vannesahalla scarf-jointin tekoa.

Kun kaula hahmottuu ja otelauta valittu, niin päätin napsasta kuvan. Kaulaa on vahvistettu kahdella pähkinä siivulla.

Lapaviiluksi valittiin palanen erikoisempaa pihlajaa.

Kaulan ja lavan liitoksen siivousta/viimeistelyä.

Työn tohinassa saattaa tulla hyviä ideoita, joilla pystyy helpottamaan työtä. Tarkoituksenani oli poistaa enää maltillinen pala puuta ja siinä onnistuinkin, mutta sitten tapahtui pieni herpaannus ja vannesaha söi kaulalavan. Lapa jokseenkin poksahti osiin ja myös kaula halkesi. Näin sitä opitaan rakentamaan kitaroita kantapään kautta. Nostin pilalle menneen kaulan hyllylle muistoksi, ja otin uudet lankut hollille ja aloitin kaulan teon alusta. Pieneksi onneksi otelautaa en ollut liimannu enkä myöskään lapaviilua. Ja että sormet jne tallessa.

Tässä on jo siis uusi kaula työnalla ja kaulaa jyrsitään tavoite vahvuuteen.

Otelauta merkeiksi päätyi 7-nauhalle V7 joka viittaa King V malliin ja 7 kieleen. Ja koska soitin on kuninkaallinen, niin abalone "timantti" vielä keskelle.

Soittimen nimi on ytimekkäästi King. Ja sitä hahmottelin seuraavanlaisesti.

Pintakäsittely

Pintakäsittelyyn tuli toistakymmentä kerrosta tru-oil:ia. Joka toisella kerralla kevyt välihionta.

Loimukoivu etenkin näyttää hyvältä muutaman kerroksen jälkeen. Ja varsinkin kun verstaan valoja laitettu uusiksi.

Vielä lavan hahmottelua sekä pähkinäinen kaularaudan peitelevy "timantti" koristeineen (valkoista helmiäistä).

Siinäpä suurin osa puutöistä olikin. Jätän seuraavaan kertaan loput pintakäsittelyt ja kasaukset.

Jackson RR tyylinen kitara osa 7 (Final)

Jackson Randy Rhoads mallisen kitaran pintakäsittelyn uusimista ja lopulliset korjaukset. Valmiita kuvia lisää alempana.

Finished!

Alkuvaiheessa oli vain lehmus runko ja pihlajalankku.

Kaikki vaiheet:
RR kitara osa 1 (runko)
RR kitara osa 2 (kaula)

RR kitara osa 3 (otelauta)

RR kitara osa 4 (takapakkia)
RR kitara osa 5 (viimeiset puutyöt)

RR kitara osa 6 (pintakäsittelyä ja kasausta)
RR kitara osa 7 (Final)

Edellisissä jaksoissa tapahtunutta...

Osassa 1 on tarkemmat tiedot lähtökohdista esim puumateriaalit ja ihan kuvia lankuistakin. Muissa osissa lähinnä etenemää tasaisen hiljaiseen tahtiin.

Pintaa uusiksi

Kitaran kannesta huomasin hyvin pian, että suojaavaa pintaa ei ollut ollenkaan riittävästi. Oikean käden pikkurillistä alkoi pintaan tulla jälkiä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Toki ensimmäisessä omistamassani kitarassa sama kynsi on ajan saatossa hiertänyt pari milliä syvän kolon. En kuitenkaan haluais näin tapahtuvan muutavan viikon aikana. 

Tästä syystä purin soittimen kokonaan (toki liimauksia en irrottanut) ja siihen tilaan se sitten jäikin useaksi kuukaudeksi, kun muita projekteja lähti käyntiin. Mielessä kitara oli kuitenkin aina kun sen näin verstaalla pölyyntymässä. Jossain kohtaa kuitenkin viisastuin ja päätin tehdä tämän pois alta, kun kuitenkaan työtä ei enää ollut paljoakaan jäljellä.

Nimi lapaan

Pitäähän soittimella nimi olla ja tuttavallisesti nimesin kitaran Randyksi. Alunperin Randy Rhoads oli Jacksonin ensimmäinen malli (wikipedian mukaan). Ja Randy Rhoads tuli tunnetuksi Ozzy Osbournen soolo uralta kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Randy Rhoads menehtyi pienkone lento-onnettomuudessa 19.3.1982. RIP!

Itselle Randy oli etenkin nuoruudessa kova idoli. Mr.Crowleyn sooloa on tullut hinkattua läpi monia kertoja ja edelleenkin muistia on kiva virkistää tuolla sen aikaisella mahtavalla tilutuksella.

Nimen upotus. 

Nimen upotus lapaan oli vähä turhan työläs homma. Vapaalla kädellä piirrettyjen/veistettyjen kirjainten kolojen teko myös turhan tarkkaa. Tähän homman tuskin enää lähden ikinä. Fiksumpiakin tapoja varmasti on.

Upotettu ja kolot täytetty.

Viimeiset viimeistelyt

Upotuksen jälkeen korjailin hyvin pieniä työvirheitä, jotka viime vuonna kiirressä jäi vaiheeseen. Virheitä on tämän soittimen kohdalla liikaakin ja kuvia myös, joten enää niitä en jaksa dokumentoida. 

Tru-oil uudelleen käsittelyn toteutin edellisen päälle, jota kyllä ensin hion 1000 paperilla hieman auki. Kun 5 kertaa olin tehnyt uutta pintaa tällä kertaa paremmalla tekniikalla, kuin viimeksi, oli soittimessa jo selkeästi aiempaa parempi pinta. Tasasin pinnan vielä lopuksi ja kiillotin samoin kuin lakatun pinnan, mutta huomattavasti varovaisemmin. Sain toivotun satiinikiillon aikaiseksi ja nyt olen lopputulokseen tyytyväinen, etenkin olosuhteet huomioon ottaen. Soitin on vihdoin kasausta vaille valmis.

Kaulamikin vaihto

Kaula mikkiin en ollut tyytyväinen tai olivan niin eriparia tallamikin kanssa, että päätin hommata Seymour Duncanin Distortion mikin kaulaan. Se osoittautui tähän kitaraan sopivaksi ja hyväksi pariksi saman valmistajan Full Shred tallamikille.

Vaimon ottamat hyvälaatuisen kuvat soittimesta

Löpinät sikseen ja nautitaan hetki näistä vaimon ottamista kauniista kuvista.

Loppusanat

Kauan oli tämän mallinen kitara haaveissa, mutta nyt se on kourassani. Suoraan sanottuna vaikea uskoa, kuinka mukava ja helppo tällä on soittaa, toki erilainen runko vaatii hieman totuttelua, mutta tilut lähtee mukavasti ja ylänauhoille pääsee todella vaivatta. Soundi on kirkas ja tyyliin sopiva. Tiukat kasaririffit lähtee tallamikilla, kaulamikistä pehmeät soolot ja ne yhdessä antavat hyvän puhtaan soundin. Testisoittovideo on suunnitteilla ja tulossa jossain vaiheessa...

Kiitos!

Neljäs kitara: Les Paul osa 2

Les Paul tyylinen kitara jatkuu

Osa 1
Osa 3 (valmis)

Otelauta

Aihiossa oli hieman ylimääräistä, jonka sahasin pois ja jämät pistin visusti talteen. Loistavaa tavaraa esimerkiksi loimukoivuisen otelaudan listoiksi tai upotuksiin.

Vannesahalla ylimääräiset pois.

Reunojen höyläys

Nauhaurien sahaus

Mallausta

Kun nauhaurat oli sahattu, tein loimuvaahterasta listat otelaudan ympärille, paitsi satulan pääty. Odotan jännityksellä lopputulosta. Reunaan tulee lakka, mutta tummempi puu öljytään. Sinänsä tekokin aika nysväämisen puolelle menee, kun joutuu teippillä tarkasti suojaamaan öljyttävä alue, mutta lopputulos pitäis olla hyvä, kun nauhojen jalat jää piiloon.

Listojen liimaus

Otelauta merkit

Randystä jäi valkoista aitoa helmiäistä reilusti, joten päätin siitä tehdä otelauta merkit. Tummaan otelautaan ne myös sopiikin paremmin. Itse merkkien teosta ei tässä ole kuvia, mutta työläs homma kaiken kaikkiaan. Sopivat palaset täytyy yksitellen valita ja kun aito helmiäinen on luonnon oma tuote, on siinä kaiken näköisiä ominaisuuksia esim. madon reikiä, eli jokainen pitää erikseen käydä läpi. Rautasahalla sahasin karkeasti oikeaan kokoon ja hiomarullalla tein pyöreän osuuden.

Otelautamerkkien mallien tulostus.

Kolot tein samalla tavalla, kuin Randyssäkin. Eli kirurgin veitsellä muoto ja pienjyrsimellä loput. Pientä talttaa käytin myös muutamassa paikassa. Toki hieman jäi rakoja täytettäväksi.

Merkit liimattuna ja kolojen reunat täytettynä purulla ja liimalla.

Otelaudan hion kaikki karkeudet läpi 4000 asti. Rasvainen puu kiillottuu itsestään eikä siihen laiteta lakkaa vaan kevyt öljyntä, joka tehdään myöhemmin.

Otelaudan puu kiillotettu. 

Nauhat asennettuna

Kansi 

Innostuin opiskelemaan käsihöylän säätöä ja paras paikka testailla omia kykyjä on höylätä loimupuuta, jossa syyt aaltoilee. Höylä pitää olla viimeisen päälle tarkasti laitettu, mutta minun höylä ei kyllä ollut täysin huippuunsa teroitettu. Silti puusta lähti todella ohutta lastua. Tämä ei ole oleellinen vaihe itse kitaran kanssa, koska kansi vielä muotoillaan.

Stanley #5 Bailey testissä

Kiinnitin kannen pihalla tolppaan kiinni sopivaan korkeuteen ja rälläkällä lamellolaikalla aloin kaivamaan sopivaa kaarevuutta kanteen. Halusin hieman ylikorostetun kaarevuuden.

Kansi tellingissä.

Jälki rälläkän jälkeen.

Kansi lyhyen hionnan jälkeen. Tässä valo tulee edestä ja matalalta ja siksi kansi on erityisen pyöreän näköinen. 

Mallausta

Kannen liimaus. Nerokkaasti kiskopuristimet toimivat telineenä.

Kaulaliitos

Les Paulissa on kaula liimattu runkoon, joskin itse halusin hieman pyöristettyä muotoa liitokseen, jotta ylemmille nauhoille ylettyy soittamaan. Työstö on aluksi karua, mutta kyllä se sieltä pala kerrallaan alkaa tuntumaan oikealta.

Samoin testaessani pääsyä ylänauhoille, huomasin kuinka terävä kansi oli pikkurilliä vasten, joten hetken mielijohteesta tein myös kannen puolelle viisteen ja tämä kyllä paransi tuntumaa huomattavasti. Ei tämä oma idea ole, mutta ainakaan entisessä Epiphonessa ei tällaista ollut. Omaa silmää miellytävissä Kieseleissä ja Prs:issä näitä kyllä on.

Tilutusviiste

Mikrofonien paikkojen jyrsintä

Ensin poralla ylimääräistä puuta pois. Tämän jälkeen yläjyrsimellä sabluunan avulla röörit siisteiksi.

Mikrofonien paikat. Kannen alla näkyy runkoon jyrsitty ura, joka menee kontrollikolosta mikkikolojen kautta mikkikytkimelle. 

Lapa

Lapaan tuli loimuvaahtera viilu, samaan tapaan, kuin kannessakin, eli halkaistuna ja avattuna. Tarkoitus on myös lapa sävyttää. Lavan koristeupotukset on tehty aidosta valkoisesta helmiäisestä (white MOP). Lapaan tulee vielä tekijän nimmarit.

Vaahtera pöly/epoksi massalla liimattu ja kolot samalla täytetty

Seuraavaan tekstiin jää muutama pieni homma, jonka jälkeen siirrytään pintakäsittelyyn ja lopuksi kasausta. Helppo homma..