perjantai 27. marraskuuta 2015

Jackson RR tyylinen kitara osa 1 (runko)

Jackson Randy Rhoads 

Kaikki vaiheet:
RR kitara osa 1 (runko)
RR kitara osa 2 (kaula)
RR kitara osa 4 (takapakkia)

Olen pitkään ja salaa haaveillut Jackson Randy Rhoads mallisesti tilukepistä, mutten koskaan raaskinut ostaa sellaista, kun jotenki koin sen olevan väärän tyylinen silloisiin soittoprojekteihin. Kun sain kipinää kitaran rakenteluihin, niin aika pian päätin aloittaa myös RR mallin teon. Aloitin projektin tietenkin liikaa suunnittelematta, ettei vaan olis heti puoliks tehty ja "perse edellä puuhun" -malli on toiminut tässäkin projektissa nimensä mukaisesti. Kitara valmistuu hiljalleen ja kasaan tänne kuvia eri vaiheista, mutta ensin vähän speksejä.
  • Runko
    • Suomi vaahteraa lehmus (yksityisen minulle myymä vaahtera paljastui myöhemmin lehmukseksi. Tässä tekstissä sana vaahtera tarkoittaa lehmusta).
    • Kansi ja pohja pihlajaa
    • Kanteen ei tule peitelevyä, vaan kytkennät tapahtuu takakautta, ja sinne visakoivu peitelevy.
  • Kaula
    • Suomi vaahteraa lehmus + ohut wengeviilu otelaudan alle
    • Loimukoivua otelautaan
    • Pihlajaviilu lavassa
    • Scarf joint -lapa
    • Kiinnitetään runkoon liimalla
    • Otelaudassa white MOP hain evä upotukset
    • Kaksitoiminen kaularauta ja visakoivu peitelevy
    • Skaala 25,5", radius 16"
    • Tavoitepaksuus 21mm ensimmäisen nauhan kohdalta

    • Muuta
      • Mikit tallassa Seymour Duncan Full Shred TB10 ja kaulassa Jazz SH2N Distortion SH6N
      • 1 volume ja 1 tone
      • 3-asentoinen mikkivalitsin
      • Lisenssi floikka
      • Lukkosatula

    Runko

    Jostakin ilmestyi tuollainen kolmesta palasta liimattu vaahtera-aihio eikä sen historiasta ole kuvia.

    Pyöreät kohdat lehtisahalla.
    Sirkkelillä kaulaa vasten tuleva kohta suoraksi.

     Kansi ja pohja

    Löysin pihlaja kasasta lyhyen lankun, joka ei ehkä saavuta minkäänlaista laatuluokitusta. Kuitenkin siitä riittää kanteen tosi hyvin ja on oksatonta, paitsi tuo haarottuma, mutta se on pelkästään hyvä. Jonkun aikaa tuon rungon kanssa mallasin, että löysin hyvän kohdan. Halusin mahdollisimman eläväisen osan puusta ja olen huomannut nuissa haarottumissa ja rungon mutkissa jonkin sorttista loimua, joten siksi juuri tuo kohta.
    Pihlajalankku, josta tulee pohja ja kansi.
    Ensin sirkkelillä muotoonsa
    Sitten höylää
    Riittää helposti pohjaan ja kanteen
    Lankku halki
    Käsivoimilla loput, mitä ei sirkkelillä saanut
    Mallausta. Isolta näyttää

     Kannen ja pohjan kasaus

    Halusin varmistua, että liitoksesta tulee vähintäänkin täydellinen, joten päätin jättää oikohöylän väliin, koska siinä ei kapea ja korkea kappale välttämättä onnistu niin hyvin, kuin tällä käyttämälläni metodilla, jossa kiinnitän kaksipuolisella teipillä täysin suoran raudan kappaleeseen kiinni ja mallijyrsimellä tavallaan kopioin suoruuden puuhun. On järjetöntä käyttää suorakulmainta tässä, mutta minulle ei ollut tuolloin parempaa "suoraa" saatavilla. Tarkkana sai olla, ettei terä vahigossakaan osu suorakulmaimeen.

    Ajoin kappaleet "alajyrsimessä" kopioterällä ja liitoksesta tuli täydellinen.

    Tein molempiin kappaleisiin pienet lovet puristusta varten ja tuon keskellä olevan riman alla on vielä toinen höylätty rima, jossa on pakkausteippiä, ettei liima tartu muihin puihin.
    Kannen kappaleiden liimaus
    Kansi/pohja, tässä vaiheessa melko reilun kokoinen.

     Runko malliinsa

    Vanerisapluuna ja sitä varten tehty kaareva hiontatuki.
    Jyrsintää sapluuna käyttäen.
    Loput jyrsinnät
    Ammattimainen "alajyrsin" ja purunpoisto

    Runko kasaan

    Kannen ja pohjan sovitusta runkoon
    Liimausta ja puristusta
    Näyttäis, että liima pursuaa tasasesti
    Toinen puoli vielä
    Olikohan liimaa tarpeeksi?
    Ja taas
    Koulun vannesahalla reunat siistiksi. Tarkasti ettei osu runkoon.
    Koulun kunnon alajyrsimellä reunat vielä siistimmäksi

    Kaulatasku

    Kaulataskun teko sapluunan avulla
    Jyrsinnän jälkeen testi, että pysyykö ilman liimaa
    Vielä on tekemistä
    Tästä suunnasta katsottuna alustavasti riittävä

    Floikkaa ja mikkiä varten jyrsinnät

    Floikan vaatimat jyrsinnät hieman hirvitti alkuun, mutta kun riittävän mittailun ja jahkailun jälkeen potkasi homman vauhtiin, niin ei siinä lopulta kauaa mennyt. Alkuperäisen sapluunan floikan reikä oli hieman väärän kokoinen, joten tein varmuudeksi uuden. Sapluunan kaulamikin reiässä sattui jyrsimen kanssa haaveri ja se meni käyttökieltoon. Sapluunaan piti varmuudelta merkata moka. 
    Tein lopulta molemmille mikeille poterot käyttäen tuota sapluunan tallamikille tarkoitettua reikää, siinä vaan piti huomioida, että tallamikki on pitempi kuin kaulamikki.
    Liian iso floikan rööri
    Parempi sapluuna tälle floikalle
    Ensimmäiset jyrsinnät
    Askel valmiimmaksi
    Lisää floikan vaatimaa jyrsintää
    Välillä joutui pysähtyä miettimään, että onko tämä sinne päinkään.
    Kuvassa poraudutaan pohjan kautta runkoon
    Edellisen hirvityksen siistimistä jyrsimellä
    Vielä siistimmäksi
    Pohjasta tuli asiallinen
    Mallausta
    Pelkästään rungosta on kuvia niin paljon, että taidan pätkästä tästä kohtaa homman poikki. Postaukselle on jatkoa osassa RR kitara osa 2 (kaula).

    perjantai 7. elokuuta 2015

    Laatikkohyllyjä seinälle

    Jostakin päin nettiä löysin laatikon mallisia seinähyllyjä, joita sopivasti asettelemalla voi päästä melkein samaan, mitä pieni kirjahylly tekee. Meillä on aika pienet huoneet ja kirjahyllyjä emme halua lisää, joten nämä tuntuivat olevan hyvä ratkaisu lisähyllyiksi. Laatikoita voi myöhemmin siirtää paikasta toiseen.



    Mitoitin laatikon niin, että perus mappi mahtuu siihen ja niin, että voin tasohöylätä levyn (25cm). Laatikoita tuli aluksi neljä, joista kaksi koivua ja yksi tervaleppä ja pihlaja. Koivu on todella nättiä ja halusin kotiimme lisää koivupintaa. Tervaleppä siksi, että se oli niin oksainen lankku, ettei sitä soittimen runkoon voinu käyttää. Samoin pihlajaa löytyi niin kieroa sorttia, etten keksinyt muuta käyttöä kuin pätkiä sopiviksi palasiksi ja höylätä suoraksi.

    Nämä muutamat pihlajat olivat tällaisia, koska ne jäivät sahauksen jälkeen kasan päälimmäisiksi ja ne jäivät ilman painoa. Puut ovat aika kaukana kotoa, joten ei tullut lähdettyä kasaa korjaileen, vaan kun menin sinne seuraavan kerran, niin luulin tehneeni hyvää 22mm polttopuuta.



    Kyllä niistä ihan asiallisia tuli, kun pätkin sopiviksi, särmäsin reunat ja oikohöylällä suoristin sisälappeen (sydänpuu puoli, joka on nätimpää). Sitten kaikki tasohöylän läpi ja sitten liimaus levyksi ja taas tasohöylää.

    Muiden puiden käyttö oli helpompaa, kun ei tarvinnut kuin liimata pitkät soirot levyksi ja sahata höyläyksen jälkeen suoraan laatikon osiksi. Ensin sirkkelissä niin tarkkaan 90 asteen kulmaan, kun vain sai ja sitten 90 asteen jyrsinjigissä (kuva alla) tarkistus jyrsintä, että sauma on tarkasti 90 asteen kulmassa.

    Näitä laatikoita tehdessäni törmäsin netissä hienoihin jyrsinteriin ja myös sirkkelin terään, jolla saa sahattua pitkästä levystä suoraan sauman, joka vaan käännetään 90 asteen kulmaan ja liimaa väliin. Jos näitä tekisin enempi, niin varmasti hommaisin tuollaisen terän. Laatikon tekeminen nopeutuisi ja helpottuisi huomattavasti.

    Tässä kuvia työvaiheista. Materiaali vaihtuu oudosti välissä, kun muut kuin pihlaja valmistui samaan aikaan.
    Valmis sarja (tervaleppä)
    Laatikon kasaus
    Liimasauma

    Reunan vahvistus

    Kovasti mietin kuinka tuo sauma kestää esim. täyttä latausta isoja kirjoja. Onneksi netissä tuli vastaan tuo aiemmin mainittu jyrsinjigi ja kulman vahvistus, josta sain idean tehdä samantyyppinen jigi.

    Vahvistavan puun täytyy tietenkin olla tummempaa puuta, jotta se erottuisi. Koriste se ei ole, mutta silti olennainen osa työn ulkonäköä. Tiikki oli tummin puu, jota sattui olemaan tarjolla, joten sillä mentiin. Ensin sahaus 15 x 15 mm rimoiksi ja sitten jyrsimella muoto.

    Jonkin verran tuota liimasaumaa testailin repimällä sitä käsillä auki tai painamalla lyttyyn, muttei se inahtanutkaan edes ilman vahvistusta, joten vahvistuksen kanssa uskallan ladata sen täyteen tavaraa, kunhan saan laatikot seinälle.

    Sauman vahvistusuran jyrsintä jigin avulla
    Ura (koivu)
    Koko reuna (koivu). Lommot vasemmalla jäävät seinäpuolelle ja kun itelle tekee, niin ei haittaa.

    "Alajyrsin" ja muotoon jyrsitty lista.

    Listan liimaus.

    Listan reunojen siivous.

    Jälki sirkkelin jälkeen.

    Kevyen höyläyksen jälkeen.

    Valmiit laatikot seinällä

    Pihlajalaatikko öljyvahattuna omalla paikallaan.
    Pihlaja
    Neljä laatikkoa, monta hyllyä
    Kännykän salamavalolla otettu kuva antaa pikkusen enempi osviittaa tuosta kontrastista, vaikkakin se vääntyy keltaiseksi, jota se ei luonnostaan ole.

    Laatikot oli mukava tehdä ja ainakin omaa silmää ne miellyttävät. Niitä on tulossa kaksi lisää sekä pihlajalaatikkoon on tulossa ovi (Ovi laatikkoon).

    Laatikon takana on hyllyn kannake joka laitetaan seinässä oleviin kahteen ruuviin ja jos ruuvin kiinnittää seinään asianmukaisesti, niin hylly kyllä kestää kirjojen painon. Testasin repimällä hyllyä hieman ja tukeva fiilis siitä jäi.